Skootterini.com

Jacy on mahtavan vakaa. Siinä missä entisellä lähti risteyksissä hakemaan tasapainoa, tämä menee kuin itsekseen. Niin tasainen ja helppo käsitellä. Levyjarrujen tuntuma on todella miellyttävän pehmeä, kun siihen on yhdistetty erittäin tehokas jousitus.

Ei auta aina ajonopeus eikä taidot, vaan näkökyky.

Ajelin melko tarkkaan vuosi sitten risteykseen josta olin kääntymässä.
Oli jo hämärää, vettä satoi, enkä huomannut ajoissa öljyä tiellä.
Niin se lähti skopa alta eikä mitään voinut, vaikka hölkkävauhtia ajoin.
Öljyä oli tiellä niin paljon ettei siinä pysynyt edes seisaallaan, vaan kontaten piti raahata menopeliä pari metriä sivummalle että sen sai pystyyn.
Lopputuloksena ranteessa ruuvi, ajokauteen parin kuukauden katkos ja vielä leikkausremontti käteen loppuvuodesta 2010. Eli noin 1,5 vuoden projekti, jos riittääkään.

Nykyään on kypärän visiiriin pinnassa viisvedestä litku, hanskassa visiirinpyyhin ja silmälaseissa ja visiirin sisäpinnassa huurteenpoistoainetta. Ja julmasti epäluuloa matkassa aina kun tie on märkä.

JOs tohon on jotain lisättävää, niin se on tässä: tumpit korviin ja Paint it black soimaan. Ainakin omalla kohdalla kipu saa olla tod. kova jos paint it black ei toimi... Eikä tosiaankaan ole tarkoitus mollata mitään, Rolarit toimii itellä ihan kybällä.

Mikä vaan viivalle ni PIB tai MOP ryövää huomion.

Tänään huomasin itsessäni huomattavaa rauhallisuutta Jacylla ajaessani . Liikenteen seassa ei enää pelottanut eikä paniikki iskenyt, kun autoja tuli taakse.
Muutenkin Jacyn käsittely on varmempaa ja määrätietoisempaa sekä satulasta, että maasta käsin. Tosin tässä nyt on pari päivää ollut taukoa viime ajosta, liekö sillä vaikutusta asiaan?
Mittarissa meillä reippaat 200km. Sen verran näkyy ottaneen aikaa.

Itse en missään nimessä nappeja korviin tunge ajaessa. Kuulo kompensoi jonkinverran surkean pieniä peilejä ja kypärän hidasta kääntösädettä. autolla voin pistää biitblast death metallin puskee subbareista niin että korvista valuu verta, mutta mopolla se pelkkä ajo jo pitää hereillä.

Säätää peilit niin että joutuu kurkkimaan niin pään liike tulee pakosta. On hyvä kuikuilla risteyksessä kaikki suunnat ettei ylläri tule päälle niin helposti. Jarrutus selvästi ja muutama metri ennen risteystä. Jalkojen roikotus viestii myös pysähtymisaikeesta.

Liikenteessä tosiaan on tärkeintä melkeinpä olla ennalta arvattava, ja osin senkin uhalla että ajaisi hieman väärin. Toinen asia on rauhallisuus. En siis tarkoita että pitäisi ajaa todella hitaasti, vaan että yrittää välttää tilanteita joissa tarvitsee nopeaa reaktiokykyä ja nopeita jarrutuksia. Siihen riittää ihan yksinkertaisesti se, että jättää sopivasti turvaväliä(3-4s on minimisuositus) ja osaa hidastaa vaarallisissa kohdissa(tyypillisesti huono näkyvyys risteykseen) tarpeeksi.

Väittäisin että puute ajoneuvon hallinnassa ei juuri ikinä ole onnettomuuden ensisijainen syy, vaan arviointikyvyn pettäminen sekä keskittymisen herpaantuminen. Arviontikyvyn pettämiseen luen myös huonot ajotavat, sillä käytännössä se tarkoittaa sitä että ihminen arvioi kykenevänsä ajamaan jotenkin miten oikeasti riskit on varsin suuria.

Kyllä on paljon hyötyä kun mulkoilee julmasti aina sinne minne vilkulla vihjailee.

Olin pienellä maisema-ajelulla tänään päivällä ja ajoin rauhallisesti merenrantaa pitkin pyörätiellä missä oli myös paljon jalankulkijoita lenkillä. Yhtäkkiä joku 15 v mopoteini ilmestyi jostain ja ohitti ~80 km / h tuntivauhdilla crossimopollaan, ohjaustangosta piti tietenkin kiinni vain yhdellä kädellä!

Roikuin kaverin prätkän perässä nurmijärven mutkateillä. Mentiin välillä aivan törkeää kyytiä. En muista koska olisin ajanut sillätavoin pitkään aikaan. Hetken kuluttua vauhti ei enää tuntunut miltään ... silloin on onnettomuus lähellä. Ainakin minun ajotaidoillani.

Nyt kun totuttu kivoihin kesä keleihin ja on kiva ajella kevyillä vaatteilla.
Kokeilkaapas turvallisessa paikassa pysähtymistä.
Eli paniikkijarrutus ilman kaatamista, mukavasta normaalista matkanopeudesta.
Jos teki kokeen alkukaudesta, huomaa miten on tullut muutamia metrejä lisää ihan huomaamatta.
En halua olla se  motkottaja, mutta ajattelen vain kaikkia kuskeja, keskinopeus nousee huomaamatta alkukaudesta, jolloin on viimeksi näitä juttuja harjoiteltu.
Päivitykset on paikallaan, itse kullekin.

Harjoittelupaikaksi sopii joskus hyvin joku risteys johon jokin hätähousu tai härnääjä työntää viimmetippaan jarruttaen auton keulaa. Jarruttaa sen eteen pysähdyksiin ja ihmettelee ääneen "mikä tähän tuli kun ei käynnisty stana ... moi urpo, tiedäksä jotain mopoista."
Toinen yleinen on valoista kiihdyttäjä jolta kiire sitten äkkiä loppuukin ja sen perä alkaa tulla vastaan.

Lainaus käyttäjältä: Coastside - 18.07.10 - klo:21:24
Harjoittelupaikaksi sopii joskus hyvin joku risteys johon jokin hätähousu tai härnääjä työntää viimmetippaan jarruttaen auton keulaa. Jarruttaa sen eteen pysähdyksiin ja ihmettelee ääneen "mikä tähän tuli kun ei käynnisty stana ... moi urpo, tiedäksä jotain mopoista."
Toinen yleinen on valoista kiihdyttäjä jolta kiire sitten äkkiä loppuukin ja sen perä alkaa tulla vastaan.

Noinhan ei sivistynyt kuski koskaan tee.
Mutta on pakko tunnustaa että joskus vähän "lipsahtaa" itselläkin.
Torvia on niin monenlaisia, niin meissä kuin heissä.

Tänään meinasi käydä huonosti kun olin vaihtamassa kaistaa 2-kaistaisella tiellä keskellä kaupunkia. (Käytin vilkkua ja katsoin peilistä ja kaista oli tyhjä..?!)

Kun olin vaihtanut kaistaa niin kuuluu kuitenkin TÖÖT TÖÖT ääniä ja joku huonolla tuulella oleva +50v mies 90-luvun mersussa melkein ajaa skootterin yli, eli ilmeisesti ajoi ylinopeutta kun kerkesi siihen niin nopeasti?

Pysähdyn ekaan sopivaan paikkaan kun TÖÖT-TÖÖT äänet vaan jatkuu ja mersumies huutaa "KANNATTAISKO KÄYTTÄÄ NIITÄ PEILEJÄ!?!?!?" vaikka ajeli itse ilman ajovaloja...     

Ei se pelkkä peiliin katsominen riitä. Täytyy myös varmistaa hiukka päätä kääntämällä ettei sivulla ole ketään. Peili näyttää kapean sektorin ja vierellä olevaa autoa ei siitä välttämättä huomaa.