Juuri soi puhelin ja tarjottiin tollasta vespan primaveraa ostettavaksi.Kokoluokka olis piikkinen,eikä kyllä pyynti ollu kun jokunen satanen.Vuosimalli olis tuolla hyväkkeellä -74.No nyt se kuulemma eiole käyntikuntoinen,mutta kyllä nyt yhden moottorin käymään ropaa nopeestikkin.Tohonhan on jopa osiakin olemassa vaikka kuinka paljon,eli se ei olis mikään ongelma.Pitää nyt pyhien aikana käydä katsomassa,jos sit meikäläisestäkin tulis vespamies.
Kuulostaa hyvältä. Ei se tosiaan paljoa vaadi, että kakstahdin saa käyntikuntoiseksi. Eikä vielä luotettavaksi tekeminenkään suuria rahallisia uhrauksia vaadi. Tällä hetkellähän arvostetaan sitä, että vanha ajoneuvo on alkuperäiskunnossa, vaikka vähän rujossakin sellaisessa. Melkein kuka vaan voi entisöidä ajoneuvon, mutta alkuperäiskuntoa ei kukaan. Toivottavasti pääsette kaupoille. Toivon myös, että ajokki saa säilyttää alkuperäisen ulkoasun. Kerro ihmeessä miten asia etenee.
Joo, sekin on Vespoissa hankala juttu kun ei saa mitää tehdä, kaiken pitäisi menä aina tarkkari-vespailijoiden komitean kautta, ja silti saa aina haukut. Koska ne ovat taas muuttaneet mieltään, kun on uusi biorytmi. ;-)
Kyllä Primaveralle saa tehdä ihan mitä vaan, ei mene hard core harrastajien biorytmit sekaisin. Aika läheltä löytyy yksilö, josta on kutiteltu parikymmentä pollea katukäyttöön. Reipas piikki.
En tunne yhtäkään vanhempien Vespojen harrastajaa. Enkä osoita koko porukkaa sormella pelkästää siksi, että heidän keskustelupalstan ylläpito on rankasti sisäänpäin lämpenevää sorttia. Enkä ole tarkemmin perehtynyt vanhempien Vespojen tekniikkaankaan. Siksi puhuin ajoneuvoista yleensä.
Tällä hetkellä on semmoinen suuntaus, että vanhassa ajoneuvossa saa olla ajan tuomaa patinaa. Sitä kun ei voi jäljitellä. Tietysti jos ajokki on kokenut todella kovia, niin pidempään siitä on iloa, jos se entisöidään täysin. On olemassa termi "entistäminen". Ajoneuvo tehdään teknisesti luotettavaksi, mutta patina jää. Entisöinnissä ajoneuvosta saattaa tulla parempi kuin se on uutena ollut. Sillä tavoin tulee kyllä hienoa jälkeä, mutta se tietty alkuperäisyys katoaa.
Jokunen vuosi sitten juttelin Primaveran omistajan kanssa Lappeenrannassa. Hänellä oli täysin alkuperäiskuntoinen peli. Ei oltu pestykään varmaan kertaakaan. Itse olisin semmoisen ehkä pessyt, mutta jättänyt muuten sellaiseksi kuin oli. Käytön jälkiä oli, mutta sopivasti. Häntä oli harrastajien toimesta ohjeistettu, että ei pidä edes pestä.
Ei mulla ole tarkoitus ohjeistaa ketään, kunhan toin Mobilistin kestotilaajana oman näkemyksen esiin. Jokainen tyylillään.
Tällaisten vähän "ei niin joka päivä vastaantulevien" kanssa olen lähtenyt siitä asiasta, että vehje tehdään joko ajoon tai sitten entisöidään ja ajoon. Ajoon tekemisellä tarkoitan sitä, että vehkeellä pystyy ajamaan turvallisesti ja luotettavasti, mutta siihen ei tehdä sellaisia rakennetta rikkovia muutoksia, joiden korjaaminen olisi entisöintivaiheessa haastavaa. Ja jos jotakin irroittaa, niin kannattaa laittaa talteen, eikä myydä eteenpäin tai roskiin. Yleensä aika huonokuntoisistakin osista pystyy ammattilainen loihtimaan hyväkuntoisia. Ei nyt tietysti ihan kaikesta.
Monesti näkee pilkottuja, modattuja yms. ratkaisuja, joiden alkuperäiseen asuun saattaminen on jo turhankin monimutkaista.
Mähän kävin erästä Primaveraakin katsomassa viime kesänä. Oli todella hienosti täysin entisöity. Ajokin täydellinen historia oli tallennettu kansioon, ja olisi kuulunut kauppahintaan. Hintakin oli sen mukainen sitten. Ilmeisesti omistaja yritti maksattaa entisöintikulut seuraavalla omistajalla. Se ei taida vielä helposti onnistua Vespojen kohdalla.
Yleisesti ottaen, kannattaa vanhemman kulkupelin ollessa kyseessä, tehdä niin kuin itse parhaaksi katsoo ja jättää muitten mielipiteet omaan arvoonsa. Käyttötarkoitus kuitenkin sanelee hyvin pitkälle, mitä ja miten laitetta kannattaa remontoida/entisöidä. Jos on tarkoitus museoida, niin silloin tietysti entisöinti on paikallaan, mutta jos on tarkoitus myös käyttökulkineena pitää, niin tekniikka kuntoon ja sitten oman maun mukaan muut hipistelyt. Itse arvostan suuresti sitä, että ylipäätänsä pelastetaan ja pidetään jo harvinaisiksi käyviä vanhempia kulkupelejä liikenteessä.
Se mikä Primaverassa mut oikeastaan hiukan yllätti oli sen verrattain pieni koko. Sitä ei oikein kuvista huomaa, mutta se on sananmukaisesti "pienirunkoinen". Ei niin että se olisi huono juttu, mutta kannattaa muistaa kun vanhasta Vespasta haaveilee.
Lisäys klo 11.10: Pitäisi oikeastaan puhua korista, eikä rungosta, kun on kyse Vespasta. ;)
Noita ei oikein luotettavaksi tahdo saada.
Vaijereilla kun on toteutettu vaihteensiirto, on aika yleistä että napsuu poikki.
Sama tekniikka on siinä meidän pajan -64 150cc Vespassa.
Samassa pihapiirissä on myös musta 125 primavera 70-luvulta.
Muuten kyllä ihan ok peli.
Samalla omistajalla on myös -56 vuoden Commer paku, taitaa olla ainoa suomessa.
Luulisi, että vaijerit kestää kunhan kytkin irrottaa kunnolla, ettei väkisin tarvitse vaihdekahvaa vääntää. Vai pitääkö aina olla varavaijerit matkalla mukana?
Ne on reititetty liian tiukille mutkille, ja joutuu melkolailla isoon rasitukseen.
Ohjaustangon sisällä ei myöskään oikein oo tilaa toisenlaiseen reittiin.
Vaijerit hajoaa lähes aina siitä päästä.
Ei oo vaikee homma korjata.
Ja eihän noissa voi sitä vaihdelaatikkoa muutenkaan käyttää kuin silkkihansikkain, siellä on se vaihteensiirrinristikko, ja jos ei kierrokset oo suunnilleen kohdallaan, ja väännät väkisin saat korjata sen ristikon.
Täytyy silleen tunnustella, meniskö seuraava vaihde päälle.
Vaihteellisia Vespoja on itse asiassa aika paljon liikenteessa ja lisää palastetaan ladoista ja kellareista. Lisäksi tuodaan raatoa ja ehjää koko ajan Ruotsista ja Keski-Euroopasta. SSC:ltä ilmestynee tänä keväänä faktaa Suomen rekisteröidystä skootterikannasta mutta veikkaan jo nyt, että noita vaihteellisia löytyy yli viisisataa.
No niin.Tänään lähin jo aamusta reisuus kattoon tota primaveraa,mikä mulle tarjottiin.Multa se kaveri pyysi neljäsataa.Olin paikalla puoleltapäivin,mutta mä myöhästyin päivällä.Olihan eilen illalla joku kaveri tullu lahdesta ja vienny viidellä sataa skoden kotioon.Harmitti ihan karvanverran.
Lainaus käyttäjältä: oskuk - 28.03.13 - klo:23:52
...Vespoissa hankala juttu kun ei saa mitää tehdä, kaiken pitäisi mennä aina tarkkari-vespailijoiden komitean kautta, ja silti saa aina haukut.
-------------
Omalle Primikselleen saa tehdä mitä vain. Museoleimaan vaaditaan tietty autenttisuus, oikeat pisteosat ja periodinmukainen varustus. Jos tähtäimessä ei ole halpa museovakuutus, on taivas (ja viranomaissäädöt) rajana. Onneksi kaksipyöräisten rakentelua sitova säädösviidakko on EU:n myötä hieman hellittänyt kuristusotettaan.