Ajattelin avata ohjeteemaketjun johon voi postata omiaan tai muiden julkaisemia selkeitä ohjeita.
Korjaushankkeen perusteet voivat olla vesiselvät ja vain työn suorituksen haasteet selvinä edessä. Materiaalit ja työmenetelmä voi olla vieraita ja oikeiden valintojen teko hakusessa. Juuri tähän malliksi tehty tai selitetty hanke auttaa.
Kuvallinen info voi olla suurikin apu tai välttämätön osa, joten hyvälaatuisia kuvia mukaan jos mahdollista. Jopa Paint ohjelmalla voi piirtää havaintokuvaa. Minkä tahansa näytöllä näkyvän saa Ctrl+Alt+Print Scrn ja paintin kautta kuvapalvelun linkiksi. Palstalla on rajoituksia kuvien tuontiin.
<<<<<<<<<<<<<<<<<<<>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
http://www.webbikeworld.com/motorcycle-wheels/spoke-wheels/
Pinnapyörien korjausopas
139QM koneesta voi kadota puristukset. Toki muissakin nelareissa mutta olen törmännyt tuohon vain tuossa. Syy on karsta joka irrotessaan menee venttiilin väliin. Kahdella esiintymiskerralla se ilmeni kylmässä moottorissa.
Aiemmalla kerralla avasin koneen turhaan, vain todetakseni sen. Nyt jatkoin startilla pyörittelyä kunnes alkoi pyöriä puolittain omin avuin ja lopulta itsenäisesti. Käytin kuumaksi ja poistin ilmansuodattimen, jotta sain suihkutettua sumuttimella vettä sisään, kun kone kävi kovilla kierroksilla. Pari desiä vettä sisään ja kovavauhtinen koeajo osoitti tehon olevan entisellään.
Idea on se että vesi irroittaa karstan, joka poistuu pakoputken kautta. Sen voi todeta asettamalla kangaspussin pakoputken päähän, johon karsta jää. Autolla saman toteaa myös hallin lattian peittävistä karstan murusista, mutta mopossa sellaista läpivirtausta ei juuri saa.
Jos venttiilin välissä on jotain, on välys tavallista suurempi. Se mittaamalla voi vika paikantua siihen.
Keino on vanha automiesten temppu ajoilta jolloin öljyn ja polttoaineen heikko laatu teetti samaa vikaa hyvinkin usein.
Eikö se kone mee hajalle, jos sinne vettä suihkii?
Kaipa se tehdään varovasti suihkimalla, vähän kerrallaan.
Liika vesi sammuttaa moottorin ja varsinkin auton kaasariin kaadettu desi vettä meinaa sammuttaa sen. Sumuttimella en saanut mopossa samaa aikaan, vaan se tuntui jopa kiihtyvän vedestä. Parempi reitti vedelle olisi imuputkeen liitetty letku, johon on valmis liitinkin. Sillä saa sinne tujun kerta-annoksen, jolla on tehoa. Vesi imeytyy karstaan ja kun palotapahtuma kuumentaa sen höyryksi, se räjäyttää karstan palasiksi, jotka lentävät ulos.
En ole aivan varma, mutta mitä isäni on paljon puhunut veden suihkuttamista seoksen joukkoon, niin se nostaa bensiinin oktaani lukua. Ennen turboja tätä käsittääkseni käytettiin ralliautoissa lisätehon saamiseksi.
Sillä on pitkä historia. Lentokoneissa vesi/alkoholiseosta on käytetty tehonlisäykseen. Samoin kilpa-autoissa, joihin nykyäänkin tehdään kittejä.
http://koti.mbnet.fi/parkatti/vesiruiskutus.php
Pelkkä vesi parantaa palamista tasaamalla lämpötilaa ja höyrystyessään laajenee ja laskee lämpötilaa. Se toimii siis oktaanin lisääjänä.
Sillä on myös tuo puhdistava vaikutus.
Ei ehkä mitään tieteellistä taustaa, mut joskus suositeltiin suihkuttamaan vissyä puhtaan veden sijasta ::) ::) Se suola tekee vissiin jotain :-\
Lainaus käyttäjältä: Coastside - 14.11.08 - klo:14:57
... Samoin kilpa-autoissa, joihin nykyäänkin tehdään kittejä.
Sillä on myös tuo puhdistava vaikutus.
[OT] Noista kilpa-autojen kiteistä, sedän kaveripiiri koostuu myös autoharrastajista ja yksi hänen kavereistaan omistaa aika tehokkaan turbo-saabin. Muuten vakio paitsi turbo, välijäähdytin, ja muita tarvittavia osia on vaihdettu isommiksi. Tehoa lisää hakiessaan osti myös tuommoisen vesisuihkukitin, eteen lukot ja lisää parempia osia koneeseen. Sanoi kitin parantavan jäähdytystehoa ja lisäävän kulkua. Nykyään sutii lukoillakin ja päihittää monet AMG mersut kiihtyvyydessä ja ohituskiihtyvyydessä satasen vauhdista. [OT]
Muovien hitsauksesta
Kuumassa pehmeneviä muoveja voi hitsata sulattamalla kuumalla kolvinterällä tai kuumailmapuhaltimella, jossa on kapea suutin. Samalla on hyvä lisätä muovia ohuena nauhana. Palavaa muovia voi tiputella pisaroina muovin pintaan.
Asia tuli minulle ajankohtaiseksi kun lukko unohtui takapyörään ja kopautti ilmanputsarin irti ja säröille. Kiinnikkeet meni ja ilmavuotoja tuli.
Otin kolvin ja sulattelin halkeamat ensin syvältä ja lopuksi siloittelin jäljen sillä sivellen.
Kiinnityskorvakkeet korvasin raudalla, jonka pulttasin koteloon kiinni. Raudassa on hahlo jolla sain säätövaraa.
Ja muovihitsauksessahan tulisi käyttää aina sitä samaa muovia, johon itse työstöäkin tekee. Kannattaa myös käyttää hyviä hengityssuojaimia, sillä tuo muovin katku liuottaa varmasti myös aivosoluja tehokkaasti. ;)
Saman muovin löytyminen on miltei mahdotonta jo siksi ettei valmistaja ole jätemuovisotkusta tehtyyn putsariin sitä ole merkinnyt. Yksi keino on käyttää vaikka putken päässä olevaa tulppaa ja korvata se jollain muulla.
Sulatin tölkissä liedellä muovia ja siirsin sen puulastalla hyvin puhdistettuun alustaan jota toholla pehmensin. Tuin kotelon muotoon pellinpalalla ja puutikulla tukien sen vastapäiseen pintaan. Samalla aukkoon tuli valumuotti. Lisäsin ainevahvuutta siihen mihin se sopi.
Sulateliima, ainakin sopivin lujitemateriaalein on varsin hyvä paikka-aine muoviosiin. Sen kuumuus sulattaa liitospinnan, joka kannattaa karhentaa ensin. Joihinkin osiin, kuten ilmanputsari, käy lisävahvikkeet sisäpuolelle ja taka-ala-sivulle. Niitä voi niitata, ruuvata tai liimata. Paikan voi tyylitellä sen näköiseksi että se olisi koriste.
Edit.
Tuo paikkaus ei toiminut kauaa vaan halkeili, joten ostin toisen kotelon.
Kuumaliima ja ruuvatut peltivahvikkeet toimivat hyvinkin yhdessä käytettynä. Toinen tiivistää ja toinen sitoo ja lujittaa.
Teräksinen (ilmastointiputkien) asennusnauhakin on on monikäyttöistä. Reijitetty koko pituudeltaan ja sinkitynä ei ruostu. Sommitellen sen saa näytämään tarkoitetulta osalta. Katteiden paikkailuunkin se käy kun asentaa sen sisäpuolelle. Ulkopintaan tulevat niitinkannat voi upottaa ja tasoitteella peittää.
Hyvä olla semmoinenkin. ;D
Letkujen suhteen voisi menetellä niin että merkkaa niitä eri värisin teipein tai nippusiten tai maalilla, sekä letku ja paikka mihin se kuuluu. Merkintä auttaa huomaamaan jos väriä on väärässä paikassa eli letku on unohtunut kiinnittää. Myös siihen mihin yleensä se kuuluu panna.
Lopputsekkaus aina kirkkaassa valossa.
Öljyn käytöstä on epätietoisuutta, varsinkin variaattorin yhdeydessä, jossa sitä ei saa olla variaattorissa, kuin vain taka-akselissa, mutta käynnistimien osissa kuuluu olla. Yleensäkkin kun kaksi metallia koskettaa, kuuluu väliin öljy tai rasva.
1. Bendix on hyvä olla kevyesti voideltu. Tavis moottoriöljy ei siinä pysy, vaan karkaa vaikkapa keskipakoisvoiman vuoksi. Vaseliinin ja peräöljyn seos on sitkeämpää.
Bendixiä ei tarvitse purkaa, sen voitelemiseksi, vaan sen voi kiertää auki ja voidella tikulla, kun se ensin on pesty liasta puhtaaksi jollain liottimella. Bensa on pesuaineena tehokas mutta haisee ja on vaarallinenkin.
Liian öljyn saa pois niinkin että jättää osan valumaan tunneiksi.
2. Takavarissa kuuluu olla akselilla 200 astetta kestävää vaseliinia. Hyvissä valmisteissa se mainitaan.
3. Rasvaamisen tarvetta vähentää kumipurun pesu varikopasta. Sen tiiviste kestää irroitella kun se liimataan kooppaan ja vastapuoli käsitellään vaseliinilla. Irroituksessa kopautus varmistaa ettei tiiviste tartu lohkoon ja repeä.
Kovan letkun pehmentely tuli ajankohtaiseksi kun vaihdoin ilmanputsarin. Linttaan tallattu pää ei tahtonutkaan mennä kaasariin. Oli pieni ja hirmukova.
Kuumailmatoholla sen sitten pehmitin ja avarsin pullonkaulalla ja voitelin öljyllä. Kiehuvalla vedellä se myös pehmenee.
Muutenkin jos muoviosa a sovittelee, niin kuumennuksella saa joustoa ja asettumista uuteen asentoon. Voimalla voi vain rikkoa sen.
Tuosta letkun joustavuudesta; pitääkö sen kaasarilta hanalle tulevan alipaineletkun olla kova?
Kyllähän siihen tulee sitä alipainetta eli ei saisi joustaa paljoa, mutta...?
Huomasin asian kun vaihdoin bensaletkuja.
Hyvä kysymys jota olen itsekkin pohtinut, eli onkohan letkun joustolla vaikutusta alipaineen tehokkuuteen. Kuten joskus täälläkin foorumilla olen kirjoittanut, alkoi yksi skootteri toimimaan kun vaihdoin alkuperäisen jäykän letkun takaisin pehmeän tarvikeletkun tilalle. Tosin tuolloin myös letkun sisähalkaisija kasvoi. Tiedä sitten oliko tuo henkistä, vai onko tässä joku juttu. Ehkä joku insinööri voisi valoittaa nyt tätä jäykkyys asiaa suhteessa alipaineeseen. Toisaalta, alkaahan jarruletkutkin joustamaan ja jarrutusteho katoaa...
http://www.skootterini.com/foorumi/index.php?topic=387.0
Itse laitoin projektikiinalaiseen ihan normaalista joustavasta bensaletkusta pätkän ja on toiminut ihan ongelmitta. olisikohan sisähalkaisija ollut 3.2mm?
Ei kait sillä mopokäytössä niin suurta merkitystä ole, kun ei se kovin kovalla alipaineella kuitenkaan imeskele.. Tietysti joku made in kiina letku voi ollakkin niin löysä ettei kestä sitäkään. Enemmän on merkitystä letkun seinämäpaksuudella, ei niinkään sisähalkaisijalla. Paksumpi joustaa vähemmän..
Paksuseinäinen letku ei mene littuun mutta jos se on taitoksella, sen jousto voi vetää sen kiinni. Virtaustahan siinä ei ole.
Se alipaineletku oli halkaisijaltaan isompaa kuin bensaletku joten se jäi silloin laittamatta. :)
Muovin kiillotus voi tulla eteen kuten minulla fillarin mittarin linssin saadessa kevyttä naarmua likaiselle lattialle pudottuaan.
Hiontatahnoja on mutta tuollaisen korjaukseen jonkin kymppejä maksavan sarjan hankintaa ei kannata miettiä.
Otin puhdistusliinan ja hammastahnaa ja hieman vettä ja parin minsan hinkkaus levyä vasten olevaan tahnaiseen liinaan mittaria liikuttaen, suuntaa vaihtaen siloitti sen kiiltäväksi.
Isompaan narmuun tarvitsee jo vesihiomapapereita sieltä hienoimmasta päästä ja sitten tahnaa ja lopulta pelkkää liinaa märkänä koska muuten muovi voi sulaa. Kuiva tremelin huopalaikka sulattaa muovin piloille.
Savikin voi olla oiva loppukiillotustahna ja tuhka on klassikko.
Visiiri kiillottui myös, melko hillitysti hangaten ja suurempi kiillotus vaatisi jo kiillotuskoneen tai kokopäiväisen käsin hinkkaamisen. Kokeilin aluksi reunaan ja kun kiilto ei ainakaan vähentynyt niin koko visiiriin. Tuossa visiirissä on naarmunsuojapinta joka käytännössä haittaa naarmujen poistoa hiomalla. Tulos oli hieman entistä parempi.
Jos ei remontin tiimellyksessä ole oikeaa momenttiavainta, voi momentin vääntää vaakaasentoisella metrisellä varrella, jonka päässä on vetovaaka ja kahva tai paino, Kilon paino vastaa 9,81 N Veto nykäisemättä öljyttömään kierteeseen. Kevyen varren painoa ei suuremmilla momenteilla tarvitse huomioida ja vaa'alla vedettäessä se voi olla pystysuunnassa.
Männäntapin sokan asennusvinkki:
Turha kokeilleille mainita miten työläs se on asentaa. Pelkkään teräsjousirenkaaseen ei tahdo saada otetta ja samalla ujuttaa se uraansa.
Ratkaisin ongelmaa aluksi tekemällä 13 mm hylsystä ja pultista työntimen johon renkaan sai esijännitettyä oikeaan mittaan (13 mm tappi) ja työnnettyä pultin kannalla männän reikään. Mitoitus sen kohdistamiseksi oli liian työläs tehdä, jotta sillä osui reikään. 12 mm hylsy olisi ehkä ollut tarkkaan työstäen toimiva.
Sitten toimiva kuminauha/pihti-temppu: Käyränokkaisten pihtien varteen niin monta kuminauhaa että se veti sokkajousen kasaan ja piti otteessaan jotta sen sai aseteltua männän reikään, kun samalla painoin sormilla (puupala olisi parempi) renkaan aukkoon , johon se sitten ekalla napsahtaen jäi ja sain puskettua uraansa.
(https://skootterini.com/foorumi/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fwww.aijaa.com%2Fimg%2Ft%2F00927%2F4282950.t.jpg&hash=11c60ea768f8c31b821075ed6cb67ca4be2d416b) (http://www.aijaa.com/v.php?i=4282950.jpg) Klik
Pihdit on lyhennetty ja muokattu kärjistään ohuiksi ja sokalle on urat. Näillä työ on likimain helppo, varsinkin pienisormiselle.
PS: sokka onnistui kadota huoneeseen jossa oli työpöytä ja kaappi. ???
Koneen avaamiseksi se pitää puhdistaa pölystä ja hiekasta jottei lika päädy koneeseen. Painepesuri on rankin keino ja sen jälkeen tulevat muut. Paine saa veden sinnekin minne se ei kuulu. Jos on öljyistä likaa voi suihkuttaa liotintakin, mutta esim. kiinankone ei vuoda öljyä. Oikein pölyisen voi ensin harjaten imuroida. Joskus puutikullakin täytyy kaivella koloista.
Sylkän irroituksessa päädyin suihkepulloon ja siveltimeen ja kuivaus vessapaprulla ja kuumapuhaltimella. Skoden alla oleva sanomalehti kastuu vain hieman.
Johtojen liittäminen on juottaen ja kunnolla eristäen paras keino. Ei millään puristusliittimillä, ellei ole pakko. Ne kun vaativat erityistä taitoa tehdä hyvin.
Juottaminen ja kuumaliimalla eristäminen on hyvä keino siksikin että liima tukee samalla kun se eristää kosteudelta ja oikareilta.
Teippieristyksen ongelma on se että liimat niissä ovat useimmiten rasvaliukoisia ja tarpeellinen öljysuojaus voi teipin irroittaa.
Johtojen liittimiä on joskus tarve vaihtaa. Helpointa on saada "Abico" sarjoja joissa liitinpareja on eri kokoisina ja kehnot pihditkin. Ongelmana on niiden heikko laatu erityisesti toistuvaan liittmiseen.
Yksi hyväkin keino on hankkia romujohdoista liittimiä, kuten autoissa, jossa on lukkiutuvia ja suojattuja liitinpareja. Johtojen värillä ei ole niin väliä kunhan alkuperäinen väri näkyy.
Liittäminen juottaen johdonpätkään ja kutistesukka päälle, on varma ja siisti tapa.
Myös, jos tarvii tehdä ns. abikoliitos, niin lämmitä sytkärillä hieman sitä liittimen muovisuojaa ja nyppää se irti. Senjälkeen tee puristusliitos*, jonka jälkeen varmistat tinalla tämän liitoksen.
Pieni nestekaasu"kolvi" tai sellainen "tohosytkäri" on tähä projektiin sopivia lämmittimiä. Sitten kutistesukkaa päälle suojaksi.
*kevyesti, sillä tämähän tinataan kiinni!!!
Myös kutistesukkaa on monenlaista. Paras on semmoinen missä on liimaa siellä sisällä, mutta kelpaa tämä tavallinenkin.
Samoiten on myös vulkanoituvaa teippiä, millä voi myös tehdä liitoksen suojaamisen... On tietysti kallista, mutta ei sitä niinpaljoa mene...
Lainaus käyttäjältä: Coastside - 29.03.09 - klo:20:24
Männäntapin sokan asennusvinkki:
...
Nyt vasta näin tuon kuvan...aiemmin ihmettelin että mikä kumma se on vaikeus irroittaa tai laittaa takaisin tuo männäntapin sokka... mutta kuinka ollakkaan, omassa oli semmonen G muotoinen jossa tuommoista ongelmaa ei tietty ollut :D tuommonen C malli on hiukka hankalampi :)
C-malliseen sokkaan on työkalu, jota ei edes myydä yleisesti. Aion kokeilla tehdä sopivan työkalun.
Tottakai eri mallien paikalleen saanti on erillaista ja tuurillakin saa tökättyä sen sinne kuin ei mitään. Pienet sormet ja vahvat kynnet ovat kovin hyväksi avuksi.
Tuli keksittyä keino päästä sokkajahdista noin kymmenentuhannen tavaran joukosta jonne se "plink" sanottuaan häipyy irrottuaan pihtien kärjestä:
Ompelulanka solmitaan sokkaan ja johonkin jota se ei vie mukanaan. Kun sokka on paikoillaan, katkaistaan sidos ja vedetään lanka sen alta ja jos jotain jää niin poltetaan sytkärillä pois.
Uskokaa muuten että karannut sokka voi todella haihtua kuin ilmaan. ???
Sattui eteen G-sokka, joka ei ole jousiterästä. Se on helppo asentaa ja helppo puristaa väljäksi uraan, josta se voi irrota ja tuhota sylinterin. Kimmoisuutta kannattaa kokeilla ja verrata vanhaan sokkaan. Korvaaminen oikeanlaisella uudella on paras tapa.
Voimat männässä ovat tolkuttomat ja löysä sokkakin voi tehdä tuhojaan ja pelkkä naarmu sylkässä on ongelma.
http://www.youtube.com/watch?v=lIzN6nm0p70&NR=1
Renkaanvaihto 16" ketjuvetoiseen englaniksi selillä
http://www.youtube.com/watch?v=le0OkzNk92U
Kick startin huolto-ohje englanniksi.
Helposti mitattava jännite auttaa selvittämään joitakin vikoja ja jopa estämään uusia. Johonkin satulan alle voi vetää akulta johdot joista joko voi mitata tai ladata akkua. Auton yleisliitin käy vaikka tilaa vievänä ei ole helppo. Niiden tarvikemallien laatu voi olla surkea ja johdotuksen teko vaatii taitoa. Etuna on se että vaikka varavalon tai kännylaturin voi kytkeä tien päällä siihen.
Tietenkin kiinteä jännitemittari olisi hyvä mutta sille paikan löytäminen on vaikeaa kun ne ovat autoihin tarkoitettuja. Yleismittarilla voi mittailla muutakin, joten se kannattaa hankkia.
Lainaa-Zone- Vs: Teknisiä ongelmia
Pistetään vaikkapa tänne tolle puristuspainemittarille kaveriksi vielä toinenkin apuväline, joka voidaan tehdä itsekin vanhasta tulpasta. Tulpasta puretaan sisuskalut ja siihen liitetään renkaan venttiili. Tulppa kanteen ja kampiakseli käännetään asentoon, jossa molemmat venttiilit on kiinni ja sylinteriin lasketaan kompuralla painetta. Kilo riittää vallan mainiosti. Kampiakseli on varoiksi viisain lukita jollain, että paine ei varmasti pääse painamaan mäntää sylinterissä alas ja kääntämään kampuraa AKK:hon. Sitten kuunnellaan.
Mikäli pakoputken päästä kuuluu pihinä, vuotaa pakoventtiili ja mikäli ilma karkaa kaasarin kautta, vuotaa tietysti imuventtiili. Jos pihinä kuuluu venttiilikopan huohottimesta tai öljyntäyttöaukosta, vuotaa männänrenkaat. Mitä nopeammin ilma karkaa, sitä suurempi vuoto. Simppeliä diagnostiikkaa siis konetta purkamatta.
2-T ilmavuodot voisivat myös löytyä näin. Ohivuodon mittaamiseen voi käyttää säiliötä ja sopivalla alkupaineella katsoa miten nopeasti se laskee minuutissa. Vaatii vertailuarvojen mittaamisen jos ei löydä ohjearvoja.
Paineliitäntä syntyy joko pyöränventtiilin liittämisellä tulpan runkoon mutta myös pikaliittimen uroksen liittämisellä siihen. Se käy yhä tulppa-avaimeen ja letkun saa kiinni pikaliitimellä. Etuna on pieni virtausvastus. Pyörän venasta kannattaa poista venttiili vastuksen pienentämiseksi.
2t koneseen mielummin letku/liitin imukaulaan kiinni ja mäntä ykk. sama periaate kun yllä.
Vaijerin kuoren saanti voi joskus olla hankalaa. Vanhan korjaus onnistuu myös.
Jos kuori on mutkalla ja muovi rikki, voi sen korjata ruosteenpoistoaineella, rautalangalla ja teipillä. Kutistesukka on paras, jos sen saa sen päälle. Ensin se väännetää suoraksi ja muovi siistitään. Käsitellään ruosteenpoistolla ja voidellaan vaseliinilla. Päälle kierretään sinkittyä 1 mm rautalankaa yli hajonneen osan tiiviiksi spiraaliksi ja päällystetään teipillä tai kutistesukalla. Jos sen sisälle saa fillarin pinnan tueksi ja ruuvippenkkiin kiinni, on kiertäminen helpompaa. Kestää myös paljaana, ilman muovikuorta.
http://virtual.vtt.fi/virtual/proj3/prognos/prognos/pdf/kulumismekf.pdf
Laakereiden kulumisesta. Hyvä ymmärtää millä mekanismeilla ne kuluu tai vioittuu.
O-renkaat ovat oiva tiivistemalli, mutta vain jos ne pysyvät urassaan. Kun eivät, niin ne liiskauvat pilalle. Sen kyllä kiristäessäänkin huomaa jos tiiviste ei ole paikoillaan, mutta vaikka itsekin tiedän tuon asian niin olen liiskannut kaksi skoden tiivistettä piloille.
Usein voi sen korvata pahvitiivijsteelläkin jos saa sitä hankittua ja taitaa sen teon.
Välttääkseen irtoamiset ne voi liimata uraansa silikonilla. Sitä vain pisaroina tikun päässä sopivin välein uraan ja O-rengas päälle ja osa kiinni. Silikoni töhrää helposti, siksi tikulla ja vähän.
Sama pätee pakoputken tiivisteeseen jonka voi liimata kanteen. Se kestää näin lukuisia avaamisia, kun irtaallaan se voi rikkoutu ensimmäisessä avaamisessa.
<<<<<<<<<<<<<<<<< >>>>>>>>>>>>>>>>>
Pahvitiivisteen teko:
Tiivistepahvia saa autotarvike ym. liikkeistä arkkeina eri paksuisena, joista 0,5 - 1 mm sopivat mopokäyttöön. Mitä paksumpi, sen useamman avaamisen se kestää, mutta jotkin osat voivat olla tarkkoja sen paksuuden suhteen. Esim. kampikammio ja variaattorin koppa käynnistyslaitteiden vuoksi.
Pultinreikien teko vaatii lävistäjän käyttöä, joita saa sarjoina. Sen puutteessa reijän voi polttaa hehkuvalla pultin päällä painaen puuta vasten. On hyvä kohdistaa pari pultireikää jotta pahvin saa pysymään paikoillaan kun sitä kopistellaan kantteja vasten jollakin puu tai muovikappaleella, niin että jää painaumat leikkuurajoiksi joita ei tarvitse orjallisesti noudattaa jos on tilaa jättää sitä vahvikkeeksi ohuisiin liitoskohtiin.
Leikkaaminen sujuu katkoteräveitsellä ja sakseilla. Puulevyyn nidottuna käsittely on helpompaa ja toisella levyllä voi tukea hentoiseksi ohenneita leikkaamisen repiviltä voimilta. Ulkopinnasta näkyvät pahvit voi leikata pois osan asennuksen jälkeen, kunhan ei naarmuta.
Tiiviste irtoaa purettaessa helpommin ehjänä kun kopauttaa osaa sivusuunnassa ennen irtivetoa. Toiselle puolelle liimaa ja toiselle vaseliinia, niin se tarttuu enimmäkseen vain toiseen puoleen. Talkki voi myös auttaa välttämään kiinniliimautumista.
mites olette tehneet variaattori kopan tiivisteen?itselläni on cpi ja tarvii olla välissä koska muuten pitää ihme kolinaa :o vanha tiiviste on paskana >:( ja uus maksaa paripymppiä+postikulut
Siinä on pari ohjuriholkkia joihin pahvin saa kopauttamalla niitä vasten että tulee reikä ja loppu koputellen tiivistepintaa vasten. Sitten vaikka ohjeeni mukaan.
Sen kun laittaa jotain ainetta kopan tiivistepintaan joka tahrii osuessaan, asettelee kopan tiivistemateriaalia vasten jotta siihen jää kopan tiivistepinnan tarkka muoto. Tarkalla askarteluveitsellä leikkaa irti ja jämää jää muuhunkin käyttöön.
Ei sitä kannata töhriä millään. Kun sitä kanttia vasten koputtelee niin siihen jää selvä painauma jonka voi vahventaa kynällä ja muutenkin ulkoreunan saa kynällä piirrettyä. Kopan reikien paikat saa pultinpaksuiseksi vuollulla kynällä merkittyä. Yksi tapa on asettaa pahvi levylle ja koppa päälle, niin että se pysyy paikoillaan vaikkapa puristimilla tai puuruuveilla. Sitten pulttia kopautetaan pahvia vasten reijän läpi. Jos ohjuriholkkeja on jäänyt yli jostain, sellaista voi käyttää myös reijän tekoon puuta vasten, mutta ne eivät ole kovin lujia.
Niin kapeiksi kuin alkuperäiset ovat, ei kannata tehdä jos on tilaa jättää leveämmäksi.
niin teen huomenna kuten neuvoit!sitä vähä ihmettelen kun se varikoppa on niin tarkka siit tiivisteen tarpeelisuudesta,esim muuten vois vaikka tiiviste massaa käyttää :-\onko muissa merkeissä samoja piirteitä.?
Lainaus käyttäjältä: yamaha - 11.12.09 - klo:13:40
niin teen huomenna kuten neuvoit!sitä vähä ihmettelen kun se varikoppa on niin tarkka siit tiivisteen tarpeelisuudesta,esim muuten vois vaikka tiiviste massaa käyttää :-\onko muissa merkeissä samoja piirteitä.?
Jos kampiakseli on vaihdettu / käytetty irti petilaakereistaan ja on remontin jälkeen jätetty keskittämättä lohkoon, esiintyy samaa ominaisuutta (ainakin Piaggiossa). Esiintymissuunta on tietysti variaattorille päin, jos akselin on sinne suuntaan pidemmällä. Keskittämisen täytyy olla ihan parin millin luokkaa oikein tai muuten akselin pää ottaa kiinni variaattorinkoteloon ilman tiivistettä. Tietysti saa sen magneeton puolellekkin jätettyä "vinoon". Esim. vanhemmissa Piaggioissahan ei kopan välissä ole mitään tiivistettä vakiona. Itse olen sinne laittanut tiivistemassan.
Ja keskityksen tekee seuraavalla konstilla, kun lohkot ja kampura laakereineen on saatu nippuun, kopautetaan massavasaralla lohkon laakerikehää molemmin puolin. tällöin kampura asettuu likipitäen kohdilleen. Tarvitaan vain pehmeästä materiaalista tehty holkki, joka sopii lohkon ulkokehälle ja sisäreikää sen verran, että akseli mahtuu sinne. Näin olen omat koneeni kasannut ja myös asiakkaiden... Yleensä tuon keskittämisen tarpeen huomaa, kun kone on paketissa ja kampuraa pyörittämällä siinä tuntuisi nihkeää liikkuvuutta jommalla kummalla puolella.
Juurikin näin. Ja tuon epäkeskisyyden huomaa myös kokoamisvaiheessa siitä, että lohkot eivät meinaa mennä helposti yhteen mikäli keskitys on aivan keturallaan. Silloin ei kannata hampaat irvessä yrittää ruuveja kiristämällä saada lohkoja kiinni, vaan katsoa ensin tuo keskitys. Jos lohkot saa kiristettyä väkisin yhteen, ei kampiakseli todennäköisesti pyörähdä lopputuloksen osalta senttiäkään.
Nelarissa voi nokkaketju jäädä väliin niin että lohko menee kiinni mutta kampiakseli ei pyöri. Sen saa rattaalleen vain niin että asettaa koneen pystyyn. Pyörönakselista sen saa kiinni levyyn niin että voi kääntää haluttuun asentoon.
Sähköongelmista on jo paljonkin juttelua. Johdot ne yleensä kestää mutta sarjavalmistuksen tarpeisiin tehdyt liittimet reistaa usein. Ne löystyvät, hapettuvat ja kastuvat. Suurinta osaa ei koko mopon käyttöaikana tarvitse avata mutta se ei estä vikaantumista.
Ratkaisuja:
- Purkaa kaikki liittimistään ja liittää juotoksella ja kutistesukkaa päälle jonka voitelee öljyllä. Kiinnittää johdot hyvin paikkaan missä ne ei vääntyile tai tartu tai hankaa mihinkään. Tulos on huoltovapaa ja täysin varma liitos.
- Liittimet voi suojata öljyämisen jälkeen muovikääreellä joka sidotaan tiukasti kiinni nippusiteellä. Suojaan roiskevedeltä kuitenkin.
Ruoste on hankala vastus jos ei käytä kemiallisia apuaineita kuten ruosteenirroittajaa tai sitruunahappoa tai etikkahappoa tai fosforihappoa sen liotukseen. Kaikista pinnoista hionta ei ole käypä ratkaisu.
Koin positiivisen yllärin kun metsässä lojuneen fillarin napa näytti ruostuneen jumiin. Minä jo ajattelin heittää roskiin mutta avasinkin sen ja puhdistus osoitti sen käyttökelpoiseksi. Hieman ruostetta oli ja kovettunutta vaseliinia, joka jumitti akselin täysin jumiin. Pientä putsailua ja uudet kuulat niin navalla ajaa tuhansia kilometrejä.
Pientä ruostearpea näkyi kupeissa. Terästin hammastahnaa hiomapaperista kaavitulla kivellä (ensin 80 ja sitten 400) ja hankasin tahnaisella tikulla kuppeja kunnes ne kiilsivät. Tulos tuntuu sitten koottuna.
Lainaus käyttäjältä: openflow - 30.09.09 - klo:20:59
2t koneseen mielummin letku/liitin imukaulaan kiinni ja mäntä ykk. sama periaate kun yllä.
Tähän vielä lisäyksenä kampikammion / kannentiivisteen tiiviyden testaus: http://www.youtube.com/watch?v=ySu2NC1X7s4 Sopiva tehdä koneremontin jälkeen ennen koneen kiinnittämistä runkoon.
Pistetään nyt vaikka tänne.
Töissä meni virta-avaimesta muovinen avaimenpää palasiksi ja käteen jäi vain avainosa. Olipahan muutes hankala käyttää. Kotona päätin sitten pikapikaa korjata avaimen.
Lähtötilanne: http://img186.imageshack.us/img186/2922/zone000.jpg
Mutteriin rälläkällä poikittainen lovi, jotta avaimen pään sai tungettua mutteriin sisälle. Ensin piti sisusta valaa tinalla, mutta yhtään uudenvuoden tinaa ei talosta löytynyt, niin tyydyin muoviin. Haljennut S1:n takalokari oli juuri sopivasti käsien ulottuvilla, joten siitä tinakauhaan paloja ja kuumailmapuhaltimella tinakauhan pohjan kuumennus. Kun muovi oli sulaa, niin se mutterin keskustaan. Oli hiukan vajaa annos, niin tuli vähän vajaa valukin.
Valettu avain: http://img718.imageshack.us/img718/9514/zone005.jpg
Pientä putsailua santapaperilla ja reijän poraus. Valmista tuli. Ei kaunis, mutta huomattavasti helpompi käyttää, kuin pelkkä avainosa ja nyt on tukeva. Avain katkee ennen kädensijaa ;)
Valmis : http://img217.imageshack.us/img217/2130/zone007.jpg
Voi juottaa vaikka kolikon kiinni avaimeen. Pikkukolikot ovat terästä.
itselläni meni kesällä avain samalla tavalla päreiksi, teetätin lukkosepällä muutaman kunnon avaimen.
Jeps, Pitäisi kanssa teettää kun ei muutoinkaan ole enää olle kuin tämä yksi. Huomiseksi vaan piti saada siitä käytettävämpi, niin siksi näin. Senpä vuoksi sillä ulkonäölläkään ei ole niin väliä.
Rullakuppiin kuluu ajanmittaan uria. Onistuin silottamaan sen hiomalla vesihiomapaperilla.
Kartion muotoisena hionta vaatii erityiset kiertävät hiontaliikkeet, jottei tule epätasaisuutta. Hiomapaperi liimautuu vedellä levyn pintaan ja kuppia kädessä pitäen hionta tehdään joka kiertävän pyyhäisyn jälkeen otekohtaa vaihtaen.
Karkeus voisi olla 240 - 400 - 600, vaikka hihna kiillottaa pinnan pian. Syvintä reunauraa ei kannata hioa pois kokonaan. Pinta-alaa on kartion alalaidalla enemmän, joten hioessa painetta sinne enemmän. Alkuun naarmut kertovat milloin on aika vaihtaa hienompaan paperiin, kun niitä alkaa ilmestyä koko alalle. Tussillakin voi tehdä säteittäisiä viivoja. Lopuksi reunaan tullut särmä pois ja kunnon pesu.
On tullut purettua ja koottua kiinankone parikin kertaa. Joka kerta viisastuu hieman. Tuli mieleen koneen purkuun ja erityisesti kokoamiseen apuneuvo joka nopeuttaa ja varmistaa asioita.
Levy jossa on lokeroitu paikka kaikille puretuille osille, niiden järjestys ja asennussuunta huomioiden. Muttereille ja pulteille kolonsa. Sen päällä kiertyvä moottorin asennuspukki. Työtaso olisi erikseen käsitellä osia.
Itse käytän Pilttipurkkeja ja pakasterasioita kaikkiin pieniin osiin moporempoissa. Teippi kanteen jossa lukee mitä purkissa on. Kansi on hyvä, niin eivät pölyynny / likaannu puhdistuksien jälkeen.
Esimerkiksi lohkojen pultit teippaan oikeassa järjestyksessä nippuun, niin tiedän mikä menee mihinkin (eri pituisia).
Tikkuaskejakaan ei kannata unohtaa. Mahtuu ruuveja yms, ja löytyy lähes taloudesta, kuin taloudesta. Vanhat hammas ja tiskiharjat kannattaa jättää aina putsaushommiin eikä heittää ihan ensimmäiseksi roskiin. Vanhalla partahöylällä irtoaa tiivisteenjämät lohkoista.
Vanha temppu on ottaa reilu pahvin pala, mihin ylälaitaan laittaa pari kierrosta teippiä väärinpäin eli liimapuoli ulospäin.
Pultit, ruuvit ja tapit tökätään pahviin pystyyn, prikat mutterit ym. lätkäistään teipin liimapintaan kiinni.
Riittävän isoon pahviin mahtuu kirjoittamaan mistä ko. osa/pultti/mutteri on kotoisin.
Kannelle oma pahvi ja vasemmalle lohkolle oma ja oikealle lohkolle oma ja kyllä te jo tajusitte mistä on kyse.
Lainaus käyttäjältä: Samppa - 28.06.10 - klo:11:11
Itse käytän Pilttipurkkeja ja pakasterasioita kaikkiin pieniin osiin moporempoissa. Teippi kanteen jossa lukee mitä purkissa on. Kansi on hyvä, niin eivät pölyynny / likaannu puhdistuksien jälkeen.
Esimerkiksi lohkojen pultit teippaan oikeassa järjestyksessä nippuun, niin tiedän mikä menee mihinkin (eri pituisia).
Mahtaa emäntä yllättyä positiivisesti, kun tarjoaa vaaville pöperöö,, ja pilttipurkista hulahtaa rautaisannos Sampan erikoista.... ;D ;D
Ideani oli järjestää työ niin että joka osalle on paikka vaikka niin että lokerot ovat eri syvyisiä että pinta on tasan. Pulteile ja muttereille voisi olla erikois paikka niin että levy olisi lohkon ko. osan mallinen pienemässä koossa ja pulteille reijät siinä. Levyt pystyputkessa jossa ne voisi kääntää esille. Koko lokerikko kattaen isoimmatkin osat voisi olla putkeen saranoituna, jotta lattia-alaa kuluu vähän ja pyörillä sitä voi siirtää.
Muttereille kipot nimettynä vaikka alustaan. Niistä ne voisi kaataa joko siivilään pesua varten tai magneettialustalle käsittelyyn.
Pitää kehitellä piirtäen.
Jep, emännän tupperwaret hyötykäyttöön.
MDF tai jostain muusta levystä pitkähkö kapeahko pala.
Tupperwaret upotetaan siihen kuin kaiuttimet rinnakkain, jättäen purkit niin ylös että niiden kansien kiinnittimet ovat levyn yläpuolella.
Sopivan lyhyet jalat levyn nurkkiin ja siinä on sopiva nippeliteline, jos pitää vain yhtä purkkia auki kerrallaan ei haittaa vaikka koirasi kaatasi sen.
Tai sitten sinä kun livahdat vihaista purkkien entistä omistajaa karkuun..
Enpä oikein muutakaan paikkaa tälle keksinyt, joten esiteltäköön tässä: Jos haluaa halvalla kierroslukumittarin, jolla mitata koneen kierroksia, niin eBaysta saa kymmenen euron hintaan postikuluineen saman härvelin, joka täältä Suomesta ostettuna maksaisi 40 euroa. http://cgi.ebay.com/ws/eBayISAPI.dll?ViewItem&Item=260588748913&Category=71400&_trkparms=algo%3DLVI%26its%3DI%26otn%3D2 (http://cgi.ebay.com/ws/eBayISAPI.dll?ViewItem&Item=260588748913&Category=71400&_trkparms=algo%3DLVI%26its%3DI%26otn%3D2)
Hakusanoiksi esimerkiksi "laser tachometer". Tuossa omassa ostoksessa mukana tulee pieni säilytyspussukka sekä 9 V:n paristo :)
Vastaava korjaus-/huoltotyökalu on digitaalinen lämpötilamittari, jossa on siis termopari anturina. Tämänkin saa noin kympillä posteineen anturin kera. http://cgi.ebay.com/Type-K-Thermometer-Thermocouple-LCD-Digital-TM6092D-/220629535704?cmd=ViewItem&pt=LH_DefaultDomain_0&hash=item335e8b8bd8 (http://cgi.ebay.com/Type-K-Thermometer-Thermocouple-LCD-Digital-TM6092D-/220629535704?cmd=ViewItem&pt=LH_DefaultDomain_0&hash=item335e8b8bd8)
Kannen (alatiiviteenkin) tiivisteen teko
Jos et saa valmiina niin sen voi ohuesta levystä tehdä. Reikäsahoissa taitaa olla sopivia kokoja ja halvan voi hyvinkin uhrata metallin sahaukseen (se voi sen hyvin kestääkin). Levy kahden yhteen ruuveilla kiinnitetyn vanerin väliin joista toiseen on piirretty (139QM 50 mm) neliö vaarnoille ( huom. holkin paksuus ja alatiivisteen öljykanava) ja niiden keskelle sahan kohdistus. Porataan ja sahataan niin syvälle että levyyn tulee reijät. Vaatii pylväsporakoneen.
Urakuulalaakerin pesuun keksin simppelin ja tehokkaan tavan: Kärryn pyörien navat ovat muovia ja laakerit suojaamattomat, isoin raoin, joista likaa pääsee helposti.
Ensin tein pesun yleisöljyllä, sen pillillä sisäpuolen rakoon suihkautellen ja laakeria pyöritelle, niin että lika tuli toiselta puolen pois. Hidasta ja kallista on.
Menetelmä: Tulppa akselin reikään ja tulppaan mutterikantainen ruuvi josta laakeria voi pyörittää. Käytin napaa pesunestesäiliönä josta se valui laakerin läpi nopeasti. Pyörittelyä ja nesteen lisäystä pitää tehdä yhtäaikaa, käyttäen väännintä ja tippakannua. Sitten kun lamppuöljy ei likaannu, on laakeri niin puhdas kuin yleensä voi saada. Pesunesteen taas saa kuumentamalla pois ja uuttä öljyä uittamalla siihen ja valuttamalla liika pois. Saostamalla voi samalla nesteellä pestä monta kertaa. On hyvä aloittaa hyvin liottavalla öljyllä joka liottaa moskan irti ja vasta sitten pestä lamppuöljyllä niin nopeutuu selvästi.
********************************************************
Voiteluun käy hyvin rasvaprässi vaikkei mitään liitintä sille ole. Laakeri täytyy ottaa irti ja panna se sellaiseen koteloon jonne pumpattu rasva pääsee vain laakerien välistä läpi. Rasvapräsissä on 800 baria painetta joten läpi menee.
Pienet sokat, kuten luistin neulassa haastavat helposti loputtomaan "yritys-erehdys- etsi sokka- hikoile" mittelöön. Pihdeillä ei samaan aikaan pitä sitä hollilla ja purista akselille.
Siihen kun panee liimaksi vaseliinia tai puuliimaa, sokka pysyy niin kauan että saa pihtien kärjillä otteen puristaa se kiinni.
http://www.youtube.com/watch?v=0bAe2I84ykc&feature=related
Renkaan vaihto aluvanteelle. Hyvä puupalikkakikka.
Tuossa kun olen itse raapinut pään verille miettien miten saisi moottorin puhtaaksi.
Löytyi sitten tällainen kuin Soodapuhallus. Näyttää todella lupaavalta.
www.uudenmaansooda.fi
http://www.soodapuhallus.fi/
Tuossa pari linkkiä;
http://www.youtube.com/watch?v=RXz3LWm6ikg --------- Harrikan kansi soodapuhallus
http://www.youtube.com/watch?v=71W8dtMThgU --------- Männän soodapuhallus
http://www.youtube.com/watch?v=EIpM-17wTZ4&feature=related ----------- Skootterin muovia osia
Kysyin hinta-arviota skoban moottorin puhallukselle,se on noin 50-80e.
Skodea voi käyttää ihan sisätiloissakin kun vetää vain letkun pakoputken päästä ikkunan kautta ulos. Tässä tapauksessa ihan normi puutarhaletkulla. Mulla on skodelle varattu yksi ylimääräinen huone jossa voi huoneenlämmössä testailla miten esim. lataus toimii. Uusi kone on juuri asennettu ja tuntuu toimivan ihan ok.
Ajattelin ensin että kone tukehtuu kun letkua on kuitenkin kolmisen metriä. Mutta hyvin jaksaa käydä. Mitäs mieltä olette, noin teoriassa, voiko tosta olla jotain haittaa koneelle jos pitempään käyttelee letkun kautta? Tossakin kuvassa kone on ollut käynnissä jo puolisen tuntia.
http://kuvaton.com/k/YaGi.jpg
Lainaus käyttäjältä: tommi - 30.01.11 - klo:09:59
Ajattelin ensin että kone tukehtuu kun letkua on kuitenkin kolmisen metriä. Mutta hyvin jaksaa käydä. Mitäs mieltä olette, noin teoriassa, voiko tosta olla jotain haittaa koneelle jos pitempään käyttelee letkun kautta? Tossakin kuvassa kone on ollut käynnissä jo puolisen tuntia.
En tiedä onko haittaa, mutta itse aikoinaan käytin ihan samaa menetelmää ilman mitään ongelmia. Nyt on talli onneksi samassa kerroksessa kuin maan pintakin.
Jonkin välyksen mittaus voi olla mahdotonta suoraan tehtynä koska millään välineellä ei sinne pääse. Ratkaisu on muotoaan muuttava massa kuten muovailuvaha, purukumi tai alumiinifoliopallo. Sellainen mitattavaan väliin ja osat kokoon ja taas auki ja massan paksuutta mittaamaan.
Liuskamitoista voi tehdä koostaen eri paksuisia nippuja ja kokeilla jos rakoon pääsee mittaamaan sillä. Puustakin voi vuolla kiilan jonka työntää väliin ja mittaa maksimipaksuuden. Pehmeä maali tikun pinnassa kertoo tarkan kosketuspaikan.
Lainaus käyttäjältä: Coastside - 31.01.11 - klo:17:38
... kuten muovailuvaha, purukumi tai alumiinifoliopallo...
Juotostinalanka on monesti hyvää. Siitä on helppo tönärillä mitata paksuus. Käy hyvin esim kannen squishin mittaamiseen. (
Tinalankaa tulpanreiästä sisään, koneen pyöritystä käsin kiksistä ja välyksen mittaus langasta)
Muoviset välineet kuten tiekkarin hiiri, ottavat tummentumaa tai kiillottuvat sormiotteista tai naarmuuntuvat. Pesu ei aina riitä ja pintaa on saatava pois. Hiontaan voi käyttää hyvin hienoja hiomapapereita aloittaen vaikkapa no 400 ja sitten viimmein no 1000. Niiden jäljiltä kiilto on poissa ja sen saa halutessaan hammastahnalla ja lopuksi kankaalla hangaten. Käsin, koska koneet sulattaa muovin. Koko pinta johonkin rajaan saakka on käsiteltävä, koska muuten jää sävyraja. Tekniikkaa on hyvä harjoitella alkuun vähempiarvoisilla esineillä. Pehmeille muoveille se ei sovi.
Kaasari on usein hyvin likainen päältä. Kuivaa kuraa ja ehkä öljyisenä. Purkamista varten lika on saatava pois. Paras tapa on teipata kaikki aukot umpeen ja sitten kaivaa puutikulla ja harjalla lika irti ja lopuksi vesipestä. Putkiteippi kestää homman ajan hyvin, kunhan pinta ei ole öljyinen.
http://www.vmpk.fi/forum/index.php?topic=52602.0
Ruuvinkannan muokkausvinkki. Vaatii irroituksen ja penkissä vasaroinnin ja läpivartisia ruuvareita ei joka paikasta saa. Muovikahvaan on turha tarjota vasaraa. Tietysti vääntimen kärjellä saa tehtyä ja niitä on pitkiäkin, joihin voi itse tehdä kahvankin.
Kierteiden suojaamiseksi on hyvä käyttää pitkää mutteria tai paria tavallista tai tehdä kierteet johonkin palaan.
Variaattorin hihnan kunnon tarkistus
Se olisi hyvä irroittaa, mutta alustavasti se käy paikoillaan katsoen ja tunnustellen halkeamia.
Irroitettuna se käy paremmin. Sen voi kääntää ympäri niin että hammastus on uloinna. Ehjä hihna muodostaa lähes täyspyöreän ympyrän ja viallinen on epäsäännöllisen muotoinen. Se kertoo kudosvaurioista. Mitään halkeamia ei saa olla.
Hihnan on oltava suora niin että se makaa koko matkaltaan pöytää vasten. Sen on oltava tasaleveä.
Hihnan pituuden mittaukseen käy nauhamitta joka makaa pöydällä. Hihnaa kieritetään sen selkäpuolta vasten, oikaiseten pätkä kerrallaan hihnaa niin ettei se luista mittaa vasten.
Hihnan leveyden mittaaminen/vertaaminen nimellisleveyteen on mielestäni aivan must kun arvioidaan hihnan kuluneisuutta.
variaattorin mutterin kiinnittämiseen suositteli huoltomies kun kävin hihnan ostamassa,että laita tippa kierrelukitetta,kuulema irtoaa helposti mutteri ja sitten hajoo kierteet!onko tarpeen tuo lukite,vaiko riittävä tuo mutterin kireys?piukassa oli kyllä mutteri kun ekan kerran avoin lukitetta ei mielestäni silloin ollut mutterissa.
Kertaakaan en ole kierrelukitetta laittanut. Yhden ainoan kerran lähti mutteri itsekseen auki. Tämä se ensimmäinen kerta kun variaattorin olin tuosta tehtaan jäljiltä avannut. Sen jälkeen oppi että kireämmälle täytyy jatkossa laittaa. Nykyään vain ja ainoastaan momenttiavaimella vedän kiinni.
ok.laiton tipan lukitetta loglite jonka ostin luki normaali ja helposti irrotettava aine työkalulla.kireyden vedin käsityökalulla kumisella hihna työkalulla pidin variaattorista kiinni kiristäessä. momentista en tiedä jonka kiristin mutta räikällä en saanut kiremmälle :)
Itse aina kiilaan variaattorin ruuvarin varrella ja sitten lenkkiavaimella kunnon kiristys. Hyvin on pysynyt kiinni.
Minun 2tahti skobossa jurrutan puristuksiä vasten
http://www.smallenginesrepairs.com/small-engine-pistons.html
Männän vaihdosta ja kiertokangen oikaisusta ja mittaamisesta.
(https://skootterini.com/foorumi/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fwww.smallenginesrepairs.com%2Fwp-content%2Fuploads%2F2010%2F11%2FFIG.6-17-STIHL.jpg&hash=0ac7d7a96e097deec5539a7d3d84b740429a92cb)
Sokan asennukseen hyvä vekotin kunhan trenaa. Idea on kait se että sokka on asennusmittaan puristettuna putkessa ja työnnetään sisään ja magneetti pitää sen niin ettei se karkaa? Koitin jo tehdä vastaavan mutta into loppui.
Löytyisköhän silmukkapäisiä sokkia mäntiin?
http://www.ultralightnews.com/enginetroublshooting/pistonfail/pistonfail2.htm
Nakutuksen vikaannuttaman männän tunnusmerkkejä.
Jäikö tussin korkki auki niin ettei kirjoita? Eipä hätää. Kastaminen joihinkin koviin liottimiin (ksyleeni) saa kärjen sulamaan ja taas toimii.
Tussilla saa tehtyä pakkauksiin käyttöohjeen selvennyksen isoin kirjaimin jotta sitten käyttötilanteessa näkee helposti huonossakin valossa. Purkkeihin tungetaan ohjeet kuudellakin kielellä. Tekstin saa suojattua teipillä. Vaikkapa ensin mattateippi pohjaksi ja tekstin päälle kirkas.
Tein pienen helpottimen varikopan avaamisiin. Riman pala johon sen pulteille kolot, joista ne saa ruuvinvääntimen magneettikärkeen noukittua.
Sama toimii kaikkien koneen pulttien kanssa jaettuna ryhmiin. Tavallinen korjaustyön ongelma on pitää osaa paikoillaan ja hoitaa samalla ruuvit koneen kärkiin kiinni. Magneettipää helpottaa asiaa jos ruuvi on hollilla.
Jos et halua näyttää mopomieheltä aina niin kädet pitää olla välillä puhtaat. Miten kummassa sekin onnistuisi? Seuraavilla ohjeilla ihme kyllä onnistuu.
- Hommaa käsivoidetta jonka hajua et inhoa. Voitele kunnolla pariin kertaan kädet sillä ennen remppaa, niin että sitä on varsinkin kynsien koloissa.
- Käytä siitä huolimatta hanskoja kaikkein likaisimmissa töissä. Älä läträä käsilläsi likaisella öljyllä koskaan muutenkaan.
- Hommaa saippua/purumuusia ja hyvä kynsiharja.
- Voitele kädet pesun jälkeen.
Tollaset kertakäyttöhanskat (tullimiehenhanskat) on pirun hyvä ropatessa. Tunto on hyvä ja kädet eivät likaannu. Ostin joskus ns. asentajankäsineet, mutta kyllä nuo ohuet kumihanskat on paremmat.
Lainaus käyttäjältä: Coastside - 24.06.10 - klo:09:54
Rullakuppiin kuluu ajanmittaan uria. Onistuin silottamaan sen hiomalla vesihiomapaperilla.
Kartion muotoisena hionta vaatii erityiset kiertävät hiontaliikkeet, jottei tule epätasaisuutta. Hiomapaperi liimautuu vedellä levyn pintaan ja kuppia kädessä pitäen hionta tehdään joka kiertävän pyyhäisyn jälkeen otekohtaa vaihtaen.
Karkeus voisi olla 240 - 400 - 600, vaikka hihna kiillottaa pinnan pian. Syvintä reunauraa ei kannata hioa pois kokonaan. Pinta-alaa on kartion alalaidalla enemmän, joten hioessa painetta sinne enemmän. Alkuun naarmut kertovat milloin on aika vaihtaa hienompaan paperiin, kun niitä alkaa ilmestyä koko alalle. Tussillakin voi tehdä säteittäisiä viivoja. Lopuksi reunaan tullut särmä pois ja kunnon pesu.
Uusin saman kupin oikaisun käyttäen 120 - 320 papereita koska hihna kiillottaa sen itse. Suoruuden saa näkyväksi tussaamalla pinnan aina paperin vaihdossa ja viivaimella valoa vasten.
LainaaRullakuppiin kuluu ajanmittaan uria.
LainaaUusin saman kupin oikaisun käyttäen 120 - 320 papereita koska hihna kiillottaa sen itse.
Taidat tarkoittaa etuvariaattorin lautasia etkä rullakuppia?
Tottamaar sitä hihnapintaa, eihän rullakuppeja saa ronkittua millään.
Kokeeksi oikaisin yhden sorvissa mutta se meni yhdelle tyypille joka vissiin jemmas sen sängyn alle ::) kun ei ole kuulunu kommenttia.. oli ehkä aavistuksen karhea kun en viimeistelly. Luulen että niitä sorvaillaan aika yleisesti, ei vaan näy kommenttia..
Mietinkin mitä ihmettä kirjoittelet :o
Toimiihan se..
Huiputkin putos just sopivasti polisiien sakottamis rajan alle.
http://www.youtube.com/watch?v=Egs2zcknN74&feature=related
Kampiakselin osat ja korjausohjeita enkuksi.
http://www.youtube.com/watch?v=ZUe0p0DqFCk&feature=related
Männän ja kannen välyksen tarkistus avaamatta konetta.
Erittäin tärkeä tarkistus. Kokeilin itse ja se oli 0,9 mm vaikka kone auki näytti varsin reilulta (n. 2,5 mm tiiviseen kanssa)
Ohjuriholkit on vaikeita koska ne jumittuvat ja kun niitä pihdeillä hölmöilee irti, ne menettää muotonsa ja jumittaa yhä pahemmin jos saa reikään enää.
Ne pitää tukea sisältä 7 mm poranterällä ja jollain pehmusteella jos vetää irti. Paikan kuumennus auttaa.
Jos runnottua joutuu käyttämään, saa sen oikaistua panemalla poranterän sen sisälle ja naputtelemalla vasaralla sitä vasten kunnes mitään kulmia ei erotu. Käyttäen lohkoja koeasennukseen, täytyy kokeilla että se menee sisään eikä stanssaannu niin että jää kantamaan.
Baotian BT49QT9 putken käyrä sattuu vaarnan mutterin kanssa linjaan >:( ja mutterin saaminen alkuun ei onnistu. Pienen räikkäsarjan 11 mm hylsyllä saa väännettyä pienessä kulmassa kun täyttää hylsyä jollain ettei mutteri mene liian syvään. Loppu sujuu 10 mm hylsyllä. Maantien varressa (pyöränvaihto) täytteeksi löytyi kivi. Kotona vaikkapa alufoliosta tehty täyte.
Renkaan vaihto on usein aika piinaa varsinkin väärillä työkaluilla ja tavoilla.
Ketjussa arvokas työtavan muutos http://www.skootterini.com/foorumi/index.php?topic=3281.msg60343#msg60343
Renkaan lämmittäminen mahdollistaa asennuksaen ilman rautojakin. Ilmeisesti joustavuus lisääntyy. En saanut samaa rengasta 16 C lämpöisenä käsin mutta 40 C se jo meni. Sen voi hyvin lämmittää kuumemmaksikin. Voitelu on tärkeää silti. Siinäkin niin että voitelee mieluiten vain vanteen koska silloin voidetta ei ole haittaamassa päälletyöntöä liukkauten väärässä paikassa. Ensimmäisen reunan ongelmana on että toinen on otteen tiellä ja niiden välissä ei ole hyvä olla voidetta, jotta kitka välittää voiman alempaan. Päälletyönnöstä on projekteissa enemmän.
Kirjoitin oikein litanian ja harjoiteltuani aikani, poistin ohjeen. Hyvät rengaasraudat ja mäntysuopa on ratkaisu myös vaikeisiin pyöriin. Jos vanteen saa kiinni alustaan, työ helpottuu (jotkin vanteet saa puuruuveilla puolista ja kaikki tehden laipat niiden väliin). Ensin voitelu, joka hallitsee asiaa, koska kaikki kitka merkitsee hikeä, ruhjeita ja rengasrikon vaaraa. Rautoina on hyviä ohuet ja sileät muovikahvaiset mallit. Pää muistuttaa lusikkaa. Sillä ei saa vanteeseen jälkiä. Työtapana on hyvä aloittaa painaa rengasta käsin vanteelle niin paljon kuin saa, itsensä puolelta jossa lattialla tehden saa polvet apuun painaa rengasta uraan (laudan pätkä polven alle), joka on tärkeää. Väännöt tehdään niin että vääntövoima ei kasva suureksi ja se joko kevenee tai tiukkenee työn edistyessä. Päälle laiton viimmeinen 15 cm menee jo ilman rautoja, painaen vuoron perään käsin tai seisoen päällä. Jaloilla sa voimaa tiukkoihin paikkoihin jos käsivoimat eivät riitä. Sekään ei korvaa renkaan lämmittämisen ja voitelun etuja.
Irti puristus
Irti puristus sujuu vivulla tai vinkalla painaen. Vanne-rengas yhdistelmiä on ja rengas liimautuu vanteeseen joten voi tulla itkuvirttäkin. Vain se puoli on hyvä painaa irti mitä vääntää vanteelta.
Tapaus "Musta vanne"
Minulle sattui toinen pienikehäisempi vanne josta johtuen työ tuntui helpolta. Kiinnitin levyyn ja levyn pöytään ja oppieni mukaan väänsin renkaan vanteelle, helpohkosti vanteen väljyyden ansiosta ja tietenkin hyvien rengasrautojen. Vanne ei saanut koloja eikä renkaan reuna revennyt.
Tubeless ongelmista
Nyt kävi kuten joskus että Tubeless renkaassa voi joutua turvautumaan kaasulla poksauttamiseen. Kaasua sisälle ja tuli perään, venttiili poistettuna ettei vedä taas irti. Kuullostaa hurjalta muttei sisällä riskejä tuossa rengaskoossa. Sen kyllä että jos vanne on väljä pienin olakkein, se poksuu paikoilleen ja takaisin irti ellei ole tuhtia kompuraa tohottaa sinne samalla ilmaa. Kävi noin eikä kompuraa ole. Koetan räikkäliinalla muotoilla rengasta, josko se asettuisi tiiviimmin vanteeseen. Huomasin että renkaan reuna ei ollut suora josta johtuen tiivistymistä ei tapahtunut ennenkuin paineilmatykillä rengashuollossa ja sielläkin kolmannella kerralla.
Sisärenkaan asennus
Tilanne missä ei tubeless työ onnistu millään on sisärengas hyvä keino. Venttiili pitää vanteesta poistaa katkaisemalla aivan juuresta ja painamalla sisään. Sisärenkaan venttiili on väljä reikään mutta tiivistemassalla sen saa tiiviiksi.
Riittää kun irroittaa renkaan toisen sivun ja tarkistaa renkaan sisäpuolen. Asennus sujuu helpommin kun täyttää hieman sisäkumia. Päällevääntö aloitetaan ventiilin vastakkaiselta puolelta niin että sen kohta viimmeiseksi ilman rautoja. Niin se ei jää raudan ja renkaan väliin.
Tubeless paikka
http://www.youtube.com/watch?v=6SBNhcfXmLk
Ostin samanlaisen paikkaus-satsin. Tein kokeilun kuminauhoilla. Jos ihmetyttää miksi työkalu irtoaa vedossa, on syy se että kärki on haarukka joka vetää karvan kaksinkerroin ja irtoaa kun puristus siihen lakkaa ja se pääsee avautumaan. Luonnonkuminauhat käy hätäkorvikkeena. Onko sitä, selviää bensaan liottamalla. Liimaa tarvitaan aina.
Reijän löytymistä auttaa vesi ja reissulla voi talkki tai jokin muu hieno jauhe ilmaista sen muuten tuulettomassa paikassa. Reijän kastelu ei taida olla hyvä idea?
(https://skootterini.com/foorumi/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fi11.aijaa.com%2Fb%2F00869%2F10091497.jpg&hash=db155a1b01faa5f2cef0c1e842152e34bd319ed2) (http://aijaa.com/0086910091497)
(https://skootterini.com/foorumi/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fi11.aijaa.com%2Fb%2F00246%2F10090245.jpg&hash=27370a47dcebc315c95f17e1b03d55be38147066) (http://aijaa.com/0024610090245)
http://www.rma.org/tire_safety/tire_maintenance_and_safety/tire_repair/prp_wallchart1111.pdf
Sisäpuolinen paikka.
Filkkoja
http://www.youtube.com/watch?v=hAVZw4ddAQg
Mielenkiintoisen helppoa ja vielä poksautusvehje.
http://www.youtube.com/watch?v=Sn2KQgQvyH4&feature=related
Työkalujen malli näkyy selvästi
http://www.youtube.com/watch?v=lw-ylJ6bW7E&feature=related
Erikoinen työkalu ja huolellinen ohje.
http://www.tyrepliers.com.au/New/home.html
Mainos jossa lopussa näpsia laitteita malliksi kuten ilmatyyny nostin renkaan omalla paineella.
Lainaus käyttäjältä: Coastside - 24.03.12 - klo:21:47
Jos et halua näyttää mopomieheltä aina niin kädet pitää olla välillä puhtaat. Miten kummassa sekin onnistuisi? Seuraavilla ohjeilla ihme kyllä onnistuu.
- Hommaa käsivoidetta jonka hajua et inhoa. Voitele kunnolla pariin kertaan kädet sillä ennen remppaa, niin että sitä on varsinkin kynsien koloissa.
- Käytä siitä huolimatta hanskoja kaikkein likaisimmissa töissä. Älä läträä käsilläsi likaisella öljyllä koskaan muutenkaan.
- Hommaa saippua/purumuusia ja hyvä kynsiharja.
- Voitele kädet pesun jälkeen.
Lidli möi käsien suojavoidetta (Sista Barrier Cream) joka tekee kalvon iholle suojaamaan lialta ja sen voi pestä pois pelkällä vedellä. Testasin ja hyvin toimi.
Se Bilibaliteeman myymä tubeless paikkaussarja toimii orkkiskiinamuovirenkaissa joten kuten..
Itsellä oli reikä juurikin kuvion pohjalla jolloin ei juuri jäänyt kumia johon olisi ottanut kunnolla kiinni, niinpä säännöllisesti noin 150 m välein tubelespaikka pullahti irti ja piti uusia..
Tärkeintähän on tuolla kairalla isontaa reikää ja kairata sivullepäin (renkaan kiinnitysakselin suuntaan), jolloin keskipakoisvoima ei niin helpoti pääse sitä paikkaa irrottamaan..
Samalla kairalla sitten levitetään sitä mukana tullutta liimaa reikään reilusti.
Pitää odottaa noin kymmenkunta minuuttia että liiman liiat liuottimet ehtii haihtua ja liima tulee sitkeämmäksi.
Sitten sillä neulaan laitetaan se paikkakuitu puoleen väliin ja tungetaan se paikkakuitu tai kamelinkarva tai miksi sitä haluaa sanoa reiästä läp renkaan sisään ja pyöräytetään neulaa kierros ja vedetään pois, jolloin paikkakuitu tekee silmukan "solmun" renkaan sisällä joka auttaa sen paikallaan pysymistä
Sarjan mukana tulevalla terällä leikataan liiat pois ulkopinnalta..
Sitten vaan hiilidioksidiputelista paineita sisään ja lähimmälle huoltoasemalle tarkistamaan paineet kohdilleen.
Homma toimii jos on vain tajunnut topata ennenkuin renkaan tiivistepinta irtoaa vanteelta..
Eli jos vanteen ja renkaan välissä on jo rakoa niin on melkein toivotonta ilman pamauttamista jollain palavalla nesteellä saada paineita renkaaseen tien päällä..
Tosi kilometrinnielijöillä on tätä varten yksi sopiva sisärengas aina mukana.. Mulla ei, koska ajan vain reilut 10000 km vuodessa mopolla..
Toinen vaihtoehto on laittaa renkaaseen valmiiksi slimeä (esim tämä: http://www.storm-motor.fi/mp-tarvikkeet-ja-yleisosat/tyokalut/rengastyokalut/slime-tubeless-renkaanpaikkausneste-237ml/ ), joka pysyy nesteenä renkaan sisällä ja reiän tullessa paikkaa sen melkein samantien.. Jopa 6mm reikä paikkaantuu melkein huomaamatta..
Koska on vesiohenteista ei sovellu talvikäyttöön..
Hyvä että täsmensit. Tuo työkalun silmä taitaa sallia kaksi karvaa yhtäaikaa niin saa tiukemman? Painettakaan ei kannata panna kuin minimi. Tuo rassi ei ole leikkaava työkalu vaan jokin kaavin? Itse päättelin sillä tehtävän teräsvyöhön suurempi reikä että paikka mahtuu läpi. Voimantarvetta on ajateltu koska työkaluissa on pistoolikahva.
Ylemmästä kuvasta näkee kuinka suuri tuo reikä oli ja vaahto piti aikansa. Meni viisi kuminauhaa nelin kerroin reikään joka oli kuin puukolla tehty.
Tuli tuo ilmatykkikin nähtyä rengashuollossa. Kannattaa suunnata klopot poispäin ja mennä ulos saakka ennenkuin posahtaa. Ääni on kova ja pöly lentää. Kolmannella sitten meni vanteelle. Oikein tiukoille kun menee vanteelle saanti niin voisi tuntea jotain väliin, sellaista jonka saa pois kuten tuore tiivistemassa. Sehän pursuu ulos kun rengas asettuu.
http://www.laakerikeskus.fi/laakerivaurio.htm
Pitkä hyvä ohje.
Laakerin huolto
Esim. 6201RS laakeri on muovisuojin tiivistetty, jotka saa piikillä kammeten irti. Alta paljastuu kuulapitimet ja vaseliinia (toivottavasti). Sen ilmatilavuudesta on ehkä neljännes rasvaa jopa laatulaakereissa. Se miksi se ei ole täynnä, jolla estäisi veden pääsyn sinne, on ilmeisesti se ettei se kuumene liikaa. Rasvan pyörittelyhän tuottaa lämpöä. Voisiko se kuumeta etupyörässä, epäilyttää. Lämpövaihtelut tuottavat paineen vaihtelua joka vetää veden sisään. Mitä pienempi ilmatilavuus on, sitä vähemmän.
Pieni ruostekkaan ei haittaa jos sitä ei siten ole käytetty. Ruosteenpoistoaineessa liottaen saa sen pois. Kokeeksi liotin täysruosteisen käyttökuntoon. Tulos on niin hyvä että sen voisi asentaa pyörään ja ajaa melko pitkälle. Koe 2. jumittuneeseen takapyörän laakeriin (6004RS) tehty herkistys tuotti yllärin. Laakeri ilman suojalevyjä on herkkä mutta niiden kanssa jäykkä. Jäykähkö se on laatulaakerikin niiden kanssa mutta tuo on paljon jäykempi. Hyvin pieni ruostemäärä jumitti sen ja se on yleistä.
Menetelmä:
* Irroita suojat
* Kaiva rasvaa pois niin paljon kuin lähtee
* Liota tärpätissä ja pyörittele välillä jos pyörii
* Kuumenna jotta kuiva rasva sulaa ja liota ruosteen poistoaineessa pari tuntia
* Jatka pesua
* Kiinnitä sisäkoolista pulttiin ja väännä pyörimään
* Herkistele ja huuhtele puhtaaksi
* Täytä vaseliinilla ja asenna suojat ja pyörittele. Jos ei takertele yhtään voi sitä käyttää.
Rasvana on hyvää suolavettä sietävä CRC, niin ei mene maantiesuolat heti sisään.
Etupyörän akseli on hyvä voidella laakerijumin varalta jolloin siitä tulee liukulaakeri. Kiinalaisiin laakereihin on hyvä vaihtaa rasva, jottei mitään "kuraa" pyöri siellä eikä vesi pääse sisälle. Ohjeeni voi vaikuttaa kiukun purkaukselta mutta niille on perusteensa. Laakereissa voi olla liian vähän, huonosti vedeltä suojaavaa rasvaa jolloin vettä pääsee laakeriin ja se jumittaa. Laakerin pesu ja uudelleen voitelu eivät ole vaikeita tehdä.
Etupyörän akselin mutteria ei kannata vääntää ylitiukkaan, koska laakereiden välissä on vain ohut teräsholkki (vannekohtaista) kohdistamassa sisäkoolia niin ettei kiristys kuormita laakeria. Jos sen runttaa kasaan puristuu laakerit liian tiukalle. Sen oikea mitta on vanteen laakerien väli asennettuna, mitattuna hyvin tarkasti. Mutteria kiristäessä kannattaa kokeilla lisääntyykö kitka tuntuvasti, jos näin niin laakeri ei istu hyvin.
http://www.skootterini.com/foorumi/index.php?topic=802.msg58597#msg58597
Työkalusta jolla saa etupyörän laakerit irti.
Laakerit on hyvä merkitä tussilla sen ulkokehään koko tyyppi ja paikka mistä se on. Vanteessa saattaa olla kahta eri kokoa.
nippelit. fi/ 5.Alusta myy sopivan kokoisia kinalaisia laakereita jostain syystä autoihin, mutta moni niistä mätsää. Pyöriin ei kannata laatulaakereita asentaa. Vaihtaa vain vaseliinin parempaan.
Milläs mömmöllä kandeis putsaa aluvanteet?
Minä käytin mäntysuopaa ja harjaa/karhukieltä ja piintymiin tärpättirättiä. Tietysti pyörät olivat irti jotta pääsee kaikkiin koloihin.
Himmentymiä saa kiillotettua hammastahnalla.
Upotettujen laakerien irroitus onnnistuu lohkoa lämmittäen. Kokeilin yhteen kiinalaiseen perään josta sähkötoholla kuumentaen putosi kukin vuorollaan kopauttaen, yhden vaatiessa öljyn kiehumisen lämpötilan, josta johtuen tiivisteet on hyvä irroittaa ensin tai uusia. Stefan voi suojata märällä paperilla. Myös ohjuriholkit irtosivat lohkosta.
Aluvanteet saa hyvin puhtaaksi myös "vannehapolla". En kyllä osaa sanoa että onko suihkepulloissa saatava kama, esim. Würthin Pineline-happo yhtä hyvää kuin kanisteritavara. Eka kesäduunini oli autofiksausfirmassa, ni ammattilaismömmöt tulivat tutuiksi.
Nostan aihetta koska onnistuin pelastamaan kaksi laakeria hyvään kuntoon vaikka ne olivat jumissa ja rasva suosteenruskeaa mössöä. Työ sujui telkkua vilkuillen. Säästö kymppi miinus rasvat ja pesuaineet.
pineline tuli kanssa töissä tutuksi. niitäkin on ymmärtääkseni ainakin kahta eri versioo. se, mitä myydään tarjoustalossa kuluttajille ja sitten se toinen, mikä on ärtsympää ja myydään vain yrityksille. jotain suolahappoa, vai mitähän lie happoa tuossa tiukemmassa kamassa on.. en muista enään. ainakin oli aika tehokasta vanteiden pesuun. hyvin lähti pinttynyt sonta auton vanteista.