Honda SH 125 vaihtui tänään Vespa 300 GT:hen

[oskuk]

Tuossa ainakin originaalivärejä, mutta ainakin oranssia kultaa ja sinapinkeltaista on lisäksi ollut:

http://www.vespa.com/en_EN/Heritage.html

[Old School]

Ihan alkuvuosikymmenten Vespoissa oli jänniä, ajalle tyypillisiä värejä, eikä välttämättä kovin montaa vaihtoehtoa, jos aina yhtään. Suhteutettuna laitteiden ulkonäköön ja muotoiluun kylläkin omalla tavallaan tyylikkäitä. Itse ehkä koen värit sieltä jostain 60-luvun alkupuolelta "alkuperäisiksi", kun sitä ennen ei juuri Vespoja näillä leveysasteilla nähty. Valkoinen on aina ollut yksi suosikkejani, mutta eivät kaikki "radikaalitkaan" värit huonoja ole. Voi toki olla vaikeampi jälleenmyydä jotain erikoisen väristä Vespaa, vaikka eihän ostajia tarvita kuin se yksi. Samoin (ehkä) sävysävyyn varusteita hankkiessa voi olla hankalampaa löytää valikoimaa jollekin värisävylle, jota tehtiin rajoitettu aika. Tosin ostaessani Vespaa itse mietin vain tasan sitä mikä itseä miellyttää. Vespa ostetaan kuitenkin tunteella. 

[Partanen]

Niin kuin eräs kaupias sanoi, Vespa on ainoa kaksipyöräinen, joka myy myös rohkeilla ja erikoisilla väreillä. Erikoisemmat värit tuodaan yleensä pienempinä erinä maahan, joka tekee siitä vieläkin haluttavamman. Mulla on ollut tavallista ja erikoisempaa väriä, kaikki ne on olleet hienoja. Jopa niin hienoja, että täysin tuntemattomat ihmiset tulevat juttelemaan ja ihailemaan. Muistelevat menneitä, ja mahdollisesti omia Vespojaan. 

[Coastside]

Kuuskytluvulla vespat kuten useimmat skootterit olivat klommoilla ja naarmuilla ja jättivät savuvanan. Hienostelusta ei ollut jälkeäkään.

[konenikkari]

Tuossa ainakin originaalivärejä, mutta ainakin oranssia kultaa ja sinapinkeltaista on lisäksi ollut:

http://www.vespa.com/en_EN/Heritage.html

Äänestys vaikkapa  pystyyn, omat suosikkini on vespa Ferrari et4 150 ja 946 armani,
toki noissakin on saattanut olla värivaihtoehtoja mutta kauniita ovat molemmat.

[Kulkukoira]

Kallistuisin tuohon väriin: Ferrari et4 150 ...Jos olisi äänestys?

[Old School]

Kuuskytluvulla vespat kuten useimmat skootterit olivat klommoilla ja naarmuilla ja jättivät savuvanan. Hienostelusta ei ollut jälkeäkään.

Joo, mutta se enimmäkseen johtui siitä, että tuolloin meillä nuorilla kolleilla oli äärimmäisen vähän fyrkkaa ja ajopelit olivat yleensä lähes loppuunajettuja siinä vaiheessa, kun niitä pääsi tyypittämään. Jonkun isobroidin kaverin vanhoja rasseja, jotka lopulta päättyivät ravintoketjun alemmille portaille. Sellaisilla sain itsekin ensimmäiset Vespa-kokemukseni, joskus 60-70-lukujen taitteessa. Ne olivat kai kuusikymmentäluvun alkupuolen malleja. Ja tosiaan parhaat päivänsä nähneitä.

Sen sijaan fiilistä ja tyyliä niissä kyllä oli, tai ainakin niin kuvittelimme. Kapinallisuuttakin. Vespa oli tuohon aikaan kuitenkin kova juttu ja jonkun verran Stadiin asti kiiri tietoja Englannin "pahamaineisista" Vespa-jengeistä, joissa saattoi olla jopa useita satoja Vespoja parhaimmillaan letkassa. Pari kertaa näin niitä itsekin Etelä-Englannissa tuolloin.

Se suosikkiväri? Monikin miellyttää, mutta, jos yksi pitää sanoa, niin ehkä se olisi valkoinen. En nyt tarkemmin osaa sanoa värin "virallista" nimeä. Ehkä se äänestys pitää laittaa pystyyn?   

[Partanen]

Toi oli mielenkiintoista kuulla, että Englannin MOD:eista kuului tänne asti juttua silloin joskus. Sehän on juttu, jota ihan täysin ei pysty hahmottamaan vieläkään, vaikka asiasta on elokuvakin tehty. Ellei useampia.

Mutta joo. Aika monet asiat on muuttuneet aikojen saatossa. Ja niin on Vespakin muuttunut, aina parempaan suuntaan. Ei sen enää tarvitse olla se ajoneuvo, joka ostetaan kun muuhun ei ole varaa, tai halua sijoittaa. Säästeleväiselle kuluttajalle on nyt ne kinkit. Ei Vespan tarvitse, eikä varsinkaan pidä olla se halvin mahdollinen kulkine.

[Old School]

Toi oli mielenkiintoista kuulla, että Englannin MOD:eista kuului tänne asti juttua silloin joskus. Sehän on juttu, jota ihan täysin ei pysty hahmottamaan vieläkään, vaikka asiasta on elokuvakin tehty. Ellei useampia.

Mutta joo. Aika monet asiat on muuttuneet aikojen saatossa. Ja niin on Vespakin muuttunut, aina parempaan suuntaan. Ei sen enää tarvitse olla se ajoneuvo, joka ostetaan kun muuhun ei ole varaa, tai halua sijoittaa. Säästeleväiselle kuluttajalle on nyt ne kinkit. Ei Vespan tarvitse, eikä varsinkaan pidä olla se halvin mahdollinen kulkine.

"Mod"-kulttuurista tosiaan kuultiin, vaikka Stadissa (tuskin muuallakaan Suomessa) ei vastaavaa nähtykään. Musiikki, vaatteet, asenne ja Vespa olivat tuon alakuttuurin osasia. The Who, joka oli erittäin suosittu bändi ("My generation" ym. biisejä) Suomessakin, usein yhdistettiin em. jengeihin. Vielä joskus 70-luvun puolivälissä Englannissa näki jäänteitä Vespa-porukoista, kun yhtäkkiä ohi huristi jengi, jossa oli kymmeniä Vespoja, osa hyvin mielikuvituksellisesti tuunattuja. Myös USA:ssa näin vielä joskus v. 79-80 paikkeilla The Whon keikalla paikallisia Vespoja, eli oli se kulttuuri sinnekin levinnyt.

Ajat muuttuvat tosiaan. Hyvältähän se tuntuu, että voin itsekin nykyään ostaa uuden Vespan ilman sen ihmeempiä. Aikanaan uusi Vespa oli vain kaukainen unelma. Toinen asia, joka liittyy nykyaikaan, on moottoritehojen kasvu. Jo tämä 300cc versio tuntuu aika messevältä Vespaksi, mutta tuleeko joskus vielä 350cc tai peräti 400cc mallit? Jossain toki kulkee raja tehojenkin suhteen, kun Vespaa ei kuitenkaan ole suunniteltu kulkemaan mitään 150-160 km/h vauhteja. Mutta mistäs sen tietää mitä tulevaisuus tuo.  Kiihtyvyys on tietysti aina tervetullutta.   

   

[Vespister]

Nyt kun olet siirtynyt vespailijaksi, tässä olisi valmis reittisuunnitelma ensi kesäksi valmiina.  http://www.vespanda.com/

[oskuk]

Toisaalta, tuntuu kuin Vespat olisi aina kulkenet sen "sataa". Onhan nää nykyiset helppoja kun ei tarvitse olla jatkuvasti säätämässä vaijereita, runkkaamassa kärkiä, ihmettelemässä omilla säädöillä saatua 10 litran kulutusta ja sotkemassa öljyä sekaan, vaihtamassa renkaita kerran kuukaudessa...

[Coastside]

Se who leffa oli quadrophenia. Aika rehellinen kuvaus mitä se oli. Skoduilua englannin sateissa, rötöstelyä ja tappeluja ja päihteitä. Pääosa kuitenkin vaatehengareita skoden päällä. Elinvoimaa se sai nuorisokulttuurista jossa eli kapina valtakulttuuria vastaan. Rokkarit edusti työväenluokkaa ja modsit keskiluokkaa.

https://youtu.be/k5L-NDXNeQo

Miten se leffa tehtiin.

[Old School]

Nyt kun olet siirtynyt vespailijaksi, tässä olisi valmis reittisuunnitelma ensi kesäksi valmiina.  http://www.vespanda.com/

Hieno tarina ja reissu, mutta ehkä aloitan kuitenkin hiukan maltillisemmin. 

Kuvista näki ainakin sen, että kyllä Vespan kyytiin vähän retkivarusteitakin mahtuu. Jos on vain kuski kyydissä, niin todella paljon, kun vähän käyttää mielikuvitusta.

Ensi kesäksi kyllä jo suunnittelen (puolitosissaan)  matkaa Suomen läpi käsivarren Lappiin ja sieltä Norjan puolelle,  Jäämeren rannalle,  ja itäpuolta pikkuhiljaa  takaisin. Ja voihan paluumatkalla hypätä junaan, jos kyllästyy esim keleihin. 

[konenikkari]

Kun lähdet matkaan ja...
Jos hankit sen takalaukun, hanki myös se etupäähän tuleva kuormateline,
oikein kuormatussa ajoneuvossa, tasapaino säilyy 

[Old School]

Kun lähdet matkaan ja...
Jos hankit sen takalaukun, hanki myös se etupäähän tuleva kuormateline,
oikein kuormatussa ajoneuvossa, tasapaino säilyy 

Itseasiassa takaboksin hankintaa vielä harkitsen, kun takana jo kuitenkin on taakkateline, johon saa kyllä vesitiiviisti pakattua aika paljon oleellista kamaa, mutta se etutarakka vaikuttaa aika todennäköiseltä hankinnalta. Mahdollisesti sellainen jalkatilaan tuleva telinekin, joka voi tasapainon kannalta olla hyvinkin toimiva. Ideana on joka tapauksessa se, ettei tavaraa ole liikaa mukana ja vaatteitakin voi matkan varrella pestä ja huoltaa. "Gentlemen travel light" , kuten sanonta kuuluu.    Parin kalastusvavan pakkaaminen on vielä vähän auki. Teleskooppivapa on yksi ratkaisu toki, tai sitten täytyy keksiä joku tapa sitoa vavat niin, ettei tuuli ota niihin matkalla. Tarkoituksena on nimittäin kokeilla matkan varrella kalaonneakin. Kelat ja muu tilpehööri mahtuu istuimen alle ja menee sinne aika paljon muutakin. Kuten esim. mallasviskipullo iltojen lämmikkeeksi.

Aika on reissussa se ratkaiseva tekijä, eli pitää olla aikaa reilusti, ettei tarvitse ahnehtia päivämatkoissa ja hyvään mestaan voi pysähtyä pariksikin päiväksi. Tämä pätee niin auto-, vene- kuin skootterimatkailussa. Tarkoitus ei ole myöskään pääsääntöisesti ajella ns. isoja pääteitä, vaan nautinnollisia mutkateitä, joiden varrelta löytää kaikenlaista mielenkiintoista. Varapolttoainetta täytyy myös saada jonkun verran mukaan varuiksi, kun pohjoisessa ei ole kovin tiheään bensiksiä, jonka viime kesänä (varsinkin Norjan puolella) huomasin.