Walle tossa vähän raottikin sitä tosiasiaa, että variaattorin taaemmallakin hihnapyörällä ja sen toiminnalla on ratkaiseva osuus variaattorin toiminnassa. Vaikka onkin helpompi ymmärtää variaattorin toimintaa, jos on ajellut laitteella, jossa variaattori oikeasti toimii, niin kyllä moponkin variaattorissa kokonaisuus ratkaisee. Mopon vajailla tehoilla ei saada kovin hyvin variaattorin hyviä puolia esiin, mutta näillä on mentävä.
Yritän vähän jatkaa siitä mihin Walle jäi, helppoa se ei ole: variaattori kokonaisuutena pysyy pienillä välityksillä niin kauan, kun rullien keskipakovoima ei jaksa voittaa variaattorin jousen voimaa. Jousen "apuna" on myös taaemman hihnapyörän toisen lautasen liikerata, jonka ansiosta välitykset pysyvät pienempinä kiihdytyksen aikana, kuin mitä tasavauhtia pintakaasulla ajellessa. Eli kun hihnassa on paljon "vetovoimaa" kiihdytyksen aikana, niin se auttaa jousta pitämään välitykset pieninä.
Takahihnapyörän liikeradan huomaa siitä, kun yrittää painaa sitä auki, niin samalla lautasta pitää kääntää. Kiihdytyksessä hihnan toinen kylki vääntää lautasta siihen suuntaan, että välitykset pysyvät pienempinä pidempään.
Saikohan tosta tolkkua? Kyselkää lisää, niin mietitään.
Noita ramppejakin olen tässä mietiskellyt. Voi olla, että niiden muotoilussa on huomioitu se, että jousen voimahan lisääntyy sitä puristettaessa. Ehkä siksi rampit ovat jyrkkenevät. Virivarin loivempia ramppeja saisi ehkä hyödynnettyä, jos vaihtaisi myös takavariaattorin voimansiirtolevyn, eli hihnapyörän toisen puoliskon, joita myydään viriosana. Voimansiirtolevyjä en ole kokeillut vielä vaihtaa.
