Kun ajamisen aloittaminen jännittää

[marmatti]

Ensimmäiset 30 km soratietä on takana, voittajafiilis!  Keskinopeus oli samaa luokkaa kuin kokeneella kympin juoksijalla ja hurjimmillaankin vain 36 km/h, mutta tässä iässä kehtaa jo olla vähään tyytyväinen. Ja se keskiseisontatukitekniikkakin löytyi. En nyt voi sanoa vielä kovasti innostuneeni, mutta muutama sellainen hetki oli, että unohdin kokovartalojännityksen 

Harmi, että työt alkavat huomenna taas haitata harrastuksia, mutta kaipa töitä tarvitaan mahdollistamaan ne.

[marmatti]

Ensimmäiset 100 km ja vähän ylikin takana. En vieläkään voi sanoa nauttivani ajamisesta, edelleen on kokovartalokauhu, rystyset valkeina ja katse kuin peuralla ajovaloissa, mutta aika ylpeä olen itsestäni. Kun ei mitään yllättävää ole tullut eteen, niin ihan hyvin on sujunut. Vasemmalle kääntymiset liikenteen seassa edelleen jännittää ja toistaiseksi olen selvinnyt takajarrua käyttämällä. Jos kelit sallivat ja työt antavat myöten*), niin ehkä ensi viikolla harjoitukset jatkuvat. Viikonloppu kuluu muissa merkeissä.

Mukavaa viikonloppua!


*) Pimeällä en halua lähteä liikenteeseen ja tiedossa on pari pitkää päivää.

[MORPA]

Ihan rauhassa vaan ajelee ja totuttelee. Lähtee vaikka itekseen pöristelemään johonkin ja välillä pysähtyy ja vaikka ihailee maisemia tai mitä nyt tahtookin ihailla, sitten kun rystyset on taas normaalin väriset niin jatkaa taas ajelua. Ei pidä lähteä sellasille reiteille joissa on liikaa muun liikenteen tuomia haasteita, sitten menee niille kun rystyset pysyy normaalin värisinä ja peilistä itseään katsoessaan näkee silmistä muutakin kuin aitoa kauhua

Etujarrun käyttökin on syytä opetella, pelkällä takajarrulla on moponkin pysähtymismatka aika pitkä. Jos nyt 100 kilsaa on jo takana ilman kaatumista tai mitään muutakaan harmillista tapahtumaa, niin eiköhän se "lamauttava kauhu" siitä vielä katoa. Ens kesänä joudut kuitenkin etsimään isompaa pyörää alle, kun tuo mopo on niiiiiiin hidas

[Coastside]

Minä lopetin jarrutuksen opettelun siinä vaiheessa kun jarruttaessa näkö sumenee. Kovempaa ei viitsi jarruttaa. . Voihan se olla henkilökohtainen heikkous, mutta näillä mennään.

[MORPA]

Minä lopetin jarrutuksen opettelun siinä vaiheessa kun jarruttaessa näkö sumenee. Kovempaa ei viitsi jarruttaa. . Voihan se olla henkilökohtainen heikkous, mutta näillä mennään.

No jos sulla on samanlainen Baotiani kun mulla, jolla jarrutusta opettelit niin helposti se sitten sumenee, moisessa mitään kelvollisia jarruja edes ole Mutta mä vähän luulen, että kyseessä oli aivan eri peli Mutta jo 50ccm Agilityssä on aika tehokas etujarru, kyllä se äkäseen pysähtyy, ja kun käytännössä kaikki paino on sillä yhdellä pyörällä niin ei se ihan heti luistmaankaan ala, sama toki isommillakin pyörillä

[arla_m6]

Pistän kans oman lusikan tähän soppaan.

Nähdäkseni aloittelevan skootteristin ongelma on se, että miten hitossa tää kääntyy. Liikkeellelähtö aiheuttaa saman tunteen kuin että istuisit polkupyörän päällä ja joku lähtee työntämään tarakasta sinua liikeelle. Ensireaktio on että ... auttakkeee... ja kirkumista perään. Kun lähtee polkupyörällä itse polkemaan, niin tilanne on eri, koska hallitset itse tilannetta eikä kukaan ulkopuolinen. Skootterissa tai moottoripyörässä se ulkopuolinen tekijä on moottori ja kaasukahva. Tästä johtuu se, että pelottaa kun joku työntää kulkinetta.
Kun on ikänsä ajanu autoa, niin vaistomaisesti skotun "ratissa" koittaa kääntää sitä samalla tavalla kuin autoa. Kaksipyöräisiä ohjataan kallistamalla eikä tankoa kääntämällä. Näin karkeasti todeten. Hitaassa nopeudessa tankoa käännetään sen verran että pysyt tasapainossa, mutta isommissa vauhdeissa ohjaat vartalon liikkeillä. Harjoittele vartalon kallistamista samaan suuntaan jonne olet kääntymässä. Ajoasento pitää olla sellainen että pystyt hartijat rentouttamaan/laskemaan alas ja kädet makaa tangolla. Tee jossain pujotteluharjoituksia ja pysäytysharjoituksia. Pysähtymisissä aina molemmat jalat sivuille roikkumaan muutamaa metriä ennen pysähtymistä eikä vasta silloin kun on pysähtynyt. Käytä aina molempia jarruja, mutta aloita jarrutus siten, että vasenta kahvaa puristat vähän lujempaa kuin oikeanpuoleista kahvaa.
Harjoittele vielä sellaista, että olet paikallaan pihassa ja kallista skotua molemmille puolille jalkojen välissä niin paljon kun uskallat tai jaksat pitää vastaan. Tällä harjoittelulla opit tuntemaan skotun painon ja että kuinka paljon tarvitaan jalkavoimia pystyssä pysymiseen.
Aja siis paljon ja harjoittele paljon että totut. Muista rentous, ei se pyörä siitä kaadu. Mitä kovempi vauhti, sitä varmemmin se pysyy pystyssä.
Pidä katse ajaessa aina kaukana etupyörästä, eli katsot siis eteesi tai sinne, mihin olet menossa. Tämä toimii, usko pois.
Sitten kun olet saanut ajamiseen rentouden, alat nauttimaan ajamisesta ja uskallat jopa ihailla ajessasi maisemia.

-arska-

[MORPA]

Kaikki tässä ketjussa on mun mielestä oikeassa, mutta jos jo pelkkä ajaminen pelottaa vielä vähän niin ollaan oltu neuvoissa vähän liian edellä. Moposkootterilla nyt vaan huristellaan menemään, ei se niin vaativa ajoneuvo ole ohjastaa

Sitten kun ei enää pelota ajaminen yhtään on aika harjoitella erilaisia ajotekniikoita, ja ehkä sitten kun ne hallitsee niin osa haluaa jotain joka kulkee kovaa, kun kerran korttikin on.

Mä olen nuorempana ajanut jos jonkinlaista kakspyöräistä, mutta kun kymmenen vuoden tauon jälkeen ostin tuon Kymcon, niin sen 40km/h huippunopeus oli vähintään riittävä, pelotti niin perkeleesti jo sekin nopeus

[joni_k]

oli hyvä heitto toi ajotekniikoita.. eli sitten kun perus selkäsuorana ajaminen on täysin hallinnassa aletaan keskittymään muna-asento ajamiseen, jota tarvitaan erityisesti ylämäkeen taikka vastatuuleen ajaessa..  ylämäkeen ajaessa ennakointi on tärkeää että asettuu muna-asentoon riittävän ajoissa ettei skootterin nopeus ja optimaalisen väännön tuoma kierrosnopeus laske moottorissa liian matalalle..

[andy the man]

ylämäkeen ajaessa ennakointi on tärkeää että asettuu muna-asentoon riittävän ajoissa ettei skootterin nopeus ja optimaalisen väännön tuoma kierrosnopeus laske moottorissa liian matalalle..

 

Rauhassa vaan ajelet, keräilet kilometrejä, kyllä se mukavuus sieltä väkisinkin puskee jännityksen läpi.
Kohta huomaat miettiväsi että mistähän sais talvirenkaat...  Jokunen vuosi sitten kun omani hankin "kokeilumielessä" kesän helteisille työmatkoille, niin nyt harmittaa kun joutuu paukkupakkasilla autolla kulkemaan. On se sen verran mukavata hommaa. 

[Coastside]

Vastaohjauksesta puhutaan erillisenä tapana ohjata. Se on silloin vain tietoisesti tehty liike. Se tapahtuu aina, tiedostamattakin johon yhdistyy painopisteen siirto. Taito on rytmittää nuo liikkeet sulaviksi ja tiedostamattomiksi. Alussa lihasmuisti ei tiedä mitä voimaa milloinkin tarvitaan. Siksi alussa on toistot hyvin tärkeitä tarpeeksi rauhallisessa paikassa.

[marmatti]

Ihania ohjeita, kiitos! Siis aivan kuten ratsastaessa: ohjataan kehonpainolla, ei suitsista vetämällä,  ja pidetään katse siellä, minne ollaan menossa 

[joni_k]

ite tässä jo pohdiskelen mistä sais kaasukahvan lukitsinta että vois ajella ilman käsiä pidempiä matkoja

[konenikkari]

Minä sain ikävää ihottumaa "katso äiti, ilman käsiä" ainakin ohjausiskari olisi hyvä olla 
Stunttihemmolla grippi otti kiinni sarvipainoon, ja sanoi ettei saa korjata, jumittavaa kaasua 
Oli kuulemma pitkäaikaisen tuotekehittelyn tulos.
Mulla tyhjäkäynti säädetty päinvastoin, jos hellitän kaasusta mopo sammuu,
eli toimii ns "kuolleen miehen kytkimenä"
Pojan tytär usein ratsastaa kädet pystyssä, kaunista katsoa, vähän mua huimaa 

[jwalk]

Pistän kans oman lusikan tähän soppaan.

Nähdäkseni aloittelevan skootteristin ongelma on se, että miten hitossa tää kääntyy. Liikkeellelähtö aiheuttaa saman tunteen kuin että istuisit polkupyörän päällä ja joku lähtee työntämään tarakasta sinua liikeelle. Ensireaktio on että ... auttakkeee... ja kirkumista perään. Kun lähtee polkupyörällä itse polkemaan, niin tilanne on eri, koska hallitset itse tilannetta eikä kukaan ulkopuolinen. Skootterissa tai moottoripyörässä se ulkopuolinen tekijä on moottori ja kaasukahva. Tästä johtuu se, että pelottaa kun joku työntää kulkinetta.
Kun on ikänsä ajanu autoa, niin vaistomaisesti skotun "ratissa" koittaa kääntää sitä samalla tavalla kuin autoa. Kaksipyöräisiä ohjataan kallistamalla eikä tankoa kääntämällä. Näin karkeasti todeten. Hitaassa nopeudessa tankoa käännetään sen verran että pysyt tasapainossa, mutta isommissa vauhdeissa ohjaat vartalon liikkeillä. Harjoittele vartalon kallistamista samaan suuntaan jonne olet kääntymässä. Ajoasento pitää olla sellainen että pystyt hartijat rentouttamaan/laskemaan alas ja kädet makaa tangolla. Tee jossain pujotteluharjoituksia ja pysäytysharjoituksia. Pysähtymisissä aina molemmat jalat sivuille roikkumaan muutamaa metriä ennen pysähtymistä eikä vasta silloin kun on pysähtynyt. Käytä aina molempia jarruja, mutta aloita jarrutus siten, että vasenta kahvaa puristat vähän lujempaa kuin oikeanpuoleista kahvaa.
Harjoittele vielä sellaista, että olet paikallaan pihassa ja kallista skotua molemmille puolille jalkojen välissä niin paljon kun uskallat tai jaksat pitää vastaan. Tällä harjoittelulla opit tuntemaan skotun painon ja että kuinka paljon tarvitaan jalkavoimia pystyssä pysymiseen.
Aja siis paljon ja harjoittele paljon että totut. Muista rentous, ei se pyörä siitä kaadu. Mitä kovempi vauhti, sitä varmemmin se pysyy pystyssä.
Pidä katse ajaessa aina kaukana etupyörästä, eli katsot siis eteesi tai sinne, mihin olet menossa. Tämä toimii, usko pois.
Sitten kun olet saanut ajamiseen rentouden, alat nauttimaan ajamisesta ja uskallat jopa ihailla ajessasi maisemia.

-arska-

Harvinaisen fiksua tekstiä!!! Ja tosiaan, kun pääsee sille levelille, että mopo on oikeasti vartalonjatke, niin siitä se nautinto vasta alkaa

[joni_k]

joo en mä silleen ajatellu muuta ku noille teineille vähän vilkutella ku en keulia vielä osaa..