Yleistä keskustelua Kiinan ihmeistä (ei teknisten ongelmien arvuuttelua).

[Coastside]

Kiilat ovat karkaistu siksi että muoto säilyisi. Niitä menee poikki. Moskalla saa tintata aika napakasti saada se poikki. Kartio ei pelkästään riitä. Kampiakseli pysähtyy kierroksellaan ja iskuja tulee siis sen mukaan. Kartion kulmasta riippuu kumpi pitää. Suomimopoissa oli niin jyrkkä kartio että kiila kantoi suuremman kuorman ja niitä katkeili. Erityisesti kevyellä kiristyksellä. Etuna oli ettei ulosvetäjää välttämättä tarvinnut vaan kopaus kiekon reunaan.

[konenikkari]

Kiilat ovat karkaistu siksi että muoto säilyisi. Niitä menee poikki. Moskalla saa tintata aika napakasti saada se poikki. Kartio ei pelkästään riitä. Kampiakseli pysähtyy kierroksellaan ja iskuja tulee siis sen mukaan. Kartion kulmasta riippuu kumpi pitää. Suomimopoissa oli niin jyrkkä kartio että kiila kantoi suuremman kuorman ja niitä katkeili. Erityisesti kevyellä kiristyksellä. Etuna oli ettei ulosvetäjää välttämättä tarvinnut vaan kopaus kiekon reunaan.

Kiila ei ole karkaistua terästä, sen tarkoitus on toimia "sulakkeena", katastrofin sattuessa.
Noissa kinuskeissa vaan on ongelmana se että, kiila on paskarautaa, ja kampiakseli, vielä paskempaa rautaa.
Laatulaitteissa, kiila katkeaa aina ennen kampiakselin vaurioitumista.
Perinteisenä kotiseppänä olen useinkin todella ongelmallisessa tapauksessa valmistanut kiilan,
viilan siitä päästä,johon kahva kiinnitetään, sillä viilalla jonka kahvan päästä otin sen aihion 
Harmi ettei minun historiastani ole kännyvalokuvia, mitä ihmeellisimmän muotoisista, viilaamalla tekemistäni erikoiskiiloista 

[-Jarkko-]

Joo kuten ylempänä jo mainittiin niin kiilan idea EI ole pitää vauhtipyörää paikallaan vaan kohdistaa se oikeaan kohtaan kampiakselille.
Sekä vauhtipyörän että kampiakselin kartiot pitää olla puhtaat ja yhteensopivat, ne pitää vauhtipyörän paikallaan.
Ite olen hionut nuo pinnat vastaamaan toisiaan venttiilien hiomatahnalla eli kiila pois kampiakselista, tahnaa kumpaankin osaan ja sitten pyörittelemään vauhtipyörää kampiakselilla.
Pinnat hioutuu vastaamaan toisiaan ja sen näkee pinnasta kun se on kauttaltaan hioutunut.

[konenikkari]

Juurikin noin, tosin noita kiinalaisia osia voi ensinalkuun muotoilla ihan vaan viilalla, ja lopuksi se hionta.

[Coastside]

Miksi kiila on puoli senttiä paksu ja karkaistu jos siihen ei kohdistu leikkausvoimaa?

[openflow]

Sekä vauhtipyörän että kampiakselin kartiot pitää olla puhtaat ja yhteensopivat, ne pitää vauhtipyörän paikallaan.
Ite olen hionut nuo pinnat vastaamaan toisiaan venttiilien hiomatahnalla eli kiila pois kampiakselista, tahnaa kumpaankin osaan ja sitten pyörittelemään vauhtipyörää kampiakselilla.
Pinnat hioutuu vastaamaan toisiaan ja sen näkee pinnasta kun se on kauttaltaan hioutunut.

Hyvä vinkki, eipä olisi tullut hiomatahnan käyttö mieleen.

Kampura on nyt hitsattu ja porakoneella pyöritin kampuraa sekä samalla dremelillä sorvasin sen karkeasti. Viilalla olen hinkannut sen johonkin 0,05 - 0,1 mm välimaastoon. Kiilauran työstin karkeasti dremelin timantti laikalla. Luulen, että taidan tilata pari uutta kiilaa riippumatta siitä yritänkö sellaista tehdä.

Kokeilin kiinnittää ja kiristää magneeton ja käsin saa vedettyä sen pois, eli paljon tarkemmaksi pitää sovite saada. Kiilan koko taisi olla 13 x 5 x 3 mm (pituus x korkeus x leveys). En osaa äkkiseltään sanoa paljonko vääntöä kiila kestää. Kiinanihmeen kampuraa pystyy viilamaan kohtuu hyvin, eli kovuus ei ole suuri. En osaa sanoa kumpi on kovempaa kiila vai kampura, kumpaakin pystyy viilamaan.

Tämä kampura ei ole normi 139qmb kampura vaan se harvinaisempi 1e40QM:n ja 139QM risteytys. Muistaakseni normi 139QMB:ssä on pienempi kiila, vai muistanko väärin.

[-Jarkko-]

No otetaan esimerkkinä vanha 60 -luvun husqvarna mopo jossa tuota kiilaa ei ole ollenkaan ja siitä hieman uusimmissa mopomalleissa esim pappatunturissa tuo "kiila" on 3mm tappi pystyssä eli sen tarkoitus ei todellakaan ole pitää vauhtipyörää paikallaan.
Vasta 60 -luvun puolivälissä yleistyi nuo puolikuun malliset kiilat ja kun niitä vaihtelee niin kannattaa olla tarkkana että se ei ole liian korkea jolloin vauhtipyörä jää ns kantamaan eikä mene kunnolla pohjaan eikä kartiot vastaa toisiaan.
Ite olen aina hionut nuo kartiopinnat jos esim vauhtipyörä on eri koneesta otettu.

[pera8x]

yleisesti ottaen kiilat on kaukana karkaistusta teräksestä. nehän on pehmeetä, kun purukumi verrattuna oikeasti kovaan teräkseen. ei edes napsahda poikki, kuten kova teräs, vaan leikkaantuu niinkun pehmeät tekee. monenmoista tuhoutunutta kiilaa on tullut nähtyä, mutten yksäkkiä muista nähneeni ainoatakaan kovaa kiilaa. oli kyseessä sitten mopon moottori, tai joku muu moottori, missä on kiila vauhtipyörän kartiolla, niin kun tarpeeksi kauan ajelee vauhtipyörä löysällä hakkautuu kiila poikki. sitä ennen se alkaa muovautumaan ja leikkaantumaan. jos ottaa vauhtipyörän auki, ennenkun se kiila on kokonaan poikki, niin siitä voi nähdä, kuinka muoto on muuttunut. ja jos ottaa sitten vasta auki, kun kone hyytyy totaalisesti ja kiila on poikki, niin leikkausjäljestä näkee, ettei se ole murtunut, vaan leikkaantunut.

toki pitää huomioida, että tarkotan nyt vain yleisesti kiiloja. voi olla myös sovelluksia, missä käytetään huomattavan kovaakin kiilaa, jos voimaa pitää välittää sen kautta. mutta yleensä sillon se kiila on myös huomattavasti paksumpi ja muutenkin jykevämpi, kun esim. kiinalaisen skootterin kampiakselin ja vauhtipyörän välissä oleva puolikuun mallinen kiila.

[Coastside]

Ihme alkoi hyytymään kesken ajon ja lopulta ei kulkenut kun 20 km/t. Tuntui kun sytytys olisi kymmeniä asteita myöhässä, ja sitä se tutkimisen jälkeen oli. Magneeton mutteri ilmeisesti ollut löysällä ja sutaissut tyhjää. Lopputulos kampurasta lähti sentin palanen sekä kiila säpäleinä. Ei auta kun kampuraa hitsata ja katsoa mitä tulee. Täytynee kokeilla myös onnistuisiko kiilan valmistus pultista työstämällä.

Mivkähän se kolon hakkasi kampuraan jos kiila on purukumia? Niin ja kiila kappaleina kuin karkaistu teräs? Jotain rotia noihin jutteluihin.

[pera8x]

en nähnyt yhtään kuvaa kiilasta. kuten sanottu, niin ne kiilat, mitä mulla on vastaan tullut on olleet pehmeitä. ja poikkeuksiakin voi esiintyä, eli niitä kovia kiiloja.

[Nuukailija]

Mivkähän se kolon hakkasi kampuraan jos kiila on purukumia? Niin ja kiila kappaleina kuin karkaistu teräs? Jotain rotia noihin jutteluihin.

Näin teoreettisesti pohtien, voisiko olla mahdollista, että tuo kampura on vielä kiilaakin pehmeämpää tavaraa? Ei sen kiilan tarvitse kova olla, jos kampura on vieläkin pehmeämpi.

Kiinalaiset kyllä osaa sitten ihan mitä tahansa, vaikka pehmeän kampuran ja kovan kiilan tekemisenkin, ei se kuitenkaan tarjoita sitä, että niin pitäisi olla.

Kyllä meille märkäkorville opetettiin metallipuolella, että kiila on juurikin se sulake eikä akseli, mutta Kiina on tietty aina vähän oma lukunsa, ikinä ei Kiinanvehkeissä parane olettaa.

[openflow]

Näin teoreettisesti pohtien, voisiko olla mahdollista, että tuo kampura on vielä kiilaakin pehmeämpää tavaraa?

Luulen, että tämä saattaa olla oikea tulkinta. Kampuraa pystyy helposti työstämään viilalla ja on myös erittäin helposti hitsattavaa materiaalia. Kiila ei vaikuta karkaistulta.

[Coastside]

Se on varmaa ettei pehmeä kiila tee koloa akseliin. Edes saman kovuinen.

[pera8x]

mitenkähän tän nyt sanoisi ilman sen suurempia eripuria.. en mitenkään tahtois dissata, tai mollata, mutta lähinnä ihmetyttää noi coastsiden väittämät, mitkä ei aina ihan pidä paikkaansa... nyt tulee pitkä luento.. kerron nyt ihan yleisesti rautametalleista ulkomuistista sen, mitä itte niistä tiädän. saattaa olla, että on asiavirheitä, mutta kuitenkin ainakin suuntaa-antavaa tietoa. tai ehkä tarkemmin luuloa, koska en jaksa tarkistaa jokaista asiaa. mutta kuitenkin, luulen tiätäväni, mistä puhun. ja jos kauheesti on epäilyttävää tekstiä, niin ainahan nuo voi halukas tarkistaa jostain netin syövereistä. kyllä niistä teräksistä ja raudoista ammattikoulussa kerrottiin aika pitkälti kaikki tarpeellinen, mutta eihän se oppi sillon mennyt sillätavalla perille, kun myöhempinä aikoina. myöhemmillä ajoilla tarkotan sitä, että kun on oikeasti mielenkiintoa ja intohimoa oppia ja kokeilla ja tehdä ja rakentaa, niin sitä oppiikin paljon paremmin. ja niin olen tehnyt. oppiminen on vienyt monta vuotta. ei sitä pienessä hetkessä opi kaikkea, vaikka haluaisikin. siispä kerron nyt ihan yleisellä tasolla raudoista ja teräksistä ja niiden kovuuksista.

rauta on vain rautaa, siinä on vain rautaa ja siinä kaikki. rauta on pehmeetä, eikä se karkene vaikka sitä kuinka hehkuttaa ja kastaa vesiämpäriin. teräs on rautaa, missä on hiiltä ja/tai seosaineita. seosaineina voi olla vaikka ja mitä, millä sitten säädellään haluttuja ominaisuuksia. kromia, molybdeeniä, wolframia, vanadiinia, nikkeliä jne. lisäksi on hiiltä, mikä on todella konkreettisessa asemassa teräksissä. sillä säädellään aika pitkälti pelkästään teräksen kovuutta ja karkenevuutta. ei esim. korroosion kestoa tai lämpötilan kestoa.

jo pelkkä raudan ja hiilen seos on terästä, kunhan hiiltä ei ole liikaa. oikein käsiteltynä ja tehtynä se on huomattavasti kovempaa kun pelkkä rauta. liikaa hiiltä, niin se menee valuradaksi. tollanen kampiakseli ja sen kiila on molemmat jonkin sortin terästä. ei edes kiinalainen voi tehdä raudasta kampiakselia. ei se kestäisi yhtään mitään. kiilan periaatteessa voisi tehdä raudasta, mutten oikein usko, että kinukki tekee kiilaakaan pelkästä raudasta.

kampiakselin pitää kestää kuumuutta ja sykkivää voimaa useita kymmeniä ja satoja kertoja sekunnissa. se ei saa väsyä, ei murtua eikä muutenkaan antaa mitenkään periksi moottorissa, vaikka lämpötila nousisi ja kuormitus kasvaisi. siksi se on terästä. oikeastaan kiinalaiset kampiakselit on ihan kohtuullisen hyvin tehtyjä, jos ottaa huomioon, että moottori on alunperin 50cc ja sitä pystyy vakio kampiakselia käyttäen virittään ihan huomattavasti. esim. tuplaamaan tehot. kampiakseli on siis terästä. sitten on se kiila. kiila on myös terästä, mutta sen ei tartte kestää mitään noista, mitä kampiakselin tarttee kestää. riittää, kun kiila vain ohjaa vauhtipyörän oikeaan asentoon. eli kiila voi olla lähes mitä tahansa terästä, tai vaikka rautaa, mutta yleisesti se on jo oman nimetyksenkin saanutta kiilaterästä. ei ihan rautaa, muttei mitään kovaakaan terästä, vaan jotain siltä väliltä. aika pehmeetä terästä. sen tehtävänä on ohjata vauhtipyörä vain oikean asentoon ja siinä kaikki, mitä sen tarttee tehdä tälläsessä mopon moottorissa. sehän on niin onnettoman pienikin, ettein sen kautta mitään voimaa välitetä. mutta kuitenkin sen verran sitkeää, että jos sattuu käymään vahinko ja kiinnitys pettää, niin se ei kuitenkaan heti leikkaannu, kuten vaikkapa tina. eikä murru, kuten vaikkapa valurauta.

palaan vielä tuohon kampiakseliin. en ole ihan perinpohjin tutkinut noiden kampiakseleiden sielunelämää, mutta olettaisin, että ne on kutakuinkin samalla tavalla tehtyjä, kun monet muutkin akselit. ne on kohtuu kovia, mutta kuitenkin sen verran sitkeitä, ettei ne murru. kovuushan on hyvin suhteellista ja aikapitkälti verrannollisia haurauteen. mitä kovempi, niin sitä hauraampi. toisinaan akseleita on pintakarkastuja, jollonka pinnasta esim. 1-5mm on kovempaa tavaraa ja keskeltä pehmeempää ja sitä kautta sitkeempää ainetta, estäen akselin murtumisen. kiinalainen on saattanut tehdä kampiakselin niinkin, että se on ensin valettu, sen jälkeen pintakarkastu ja sitten vasta koneistettu, jollonka tuon kartion kohta, minne se kiila ja vauhtipyöräkin tulee on enemmänkin pehmeetä, kun kovaa. kun taas oikeat tehtaat tekee akselit niin, että ensin otetaan aihio ja se valetaan, jos se on valettava osa. jos ei niin valu jää pois. sitten se koneistetaan lähelle mittojansa. ja sitten karkastaan ja sen jälkeen koneistetaan, tai hiotaan uudestaan oikeisiin mittoihinsa. ehkä kiinalainen on tuossa kohtaa voinut hieman oikaista.. jos on ylimääräsiä kampiakseleita, niin sen kovuuden voi koittaa eri kohdista.

ja mitä noihin kovuuksiin yleisestiottaen tulee, niin viilalla pystyy kokeileen vain, että se on joko niin kovaa, ettei viila siihen pysty. sen verran kovaa, että viila pystyy kohtuullisesti. tai sitten niin pehmeetä, että viila pystyy siihen hyvin. tuo on aika karkeaa arviointia kovuudesta, varsinkin jos ei ole tietoa viilasta ja sen materiaalista. viilojakin on olemassa pääpiirteittäin kahta tyyppiä. joko pikaterästä, tai hiiliterästä (ja kaiken maailman timanttiviiloja yms, mutta jätetään ne nyt pois tästä). molemmat on kovia, mutta pikateräs on yleensä vielä kovempaa ja kestävämpää ja kalliimpaa. molemmat, sekä pikateräs, että hiiliteräs voi olla yli hrc 60. jos ajatellaan, että viilan kovuus on nyt vaikka sen hrc 60, niin se pystyy teoriassa kaikkeen sitä pehmeempiin aineisiin. eihän sillä saa kunnon tatsia, että kuinka pehmeetä mikäkin on. pitäisi olla oikeat mittavehkeet, jos haluaisi tietää tarkemmin kovuuden. tälläin autotallirakentajana pikkasen paremmin kartalle pääsee pistepuikolla. pehmeeseen teräkseen pistepuikolla saa selkeesti kunnon kuopan. kovempaan teräkseen saa pienemmän kuopan. ja kovaan teräkseen sillä ei saa käytännössä kuoppaa juuri aikaseksi. alkaa pistepuikko jäämään pehmeäksi vs se kovempi materiaali, mihin sitä kuoppaa yritetään tehdä. hrc 60 on jo niin kova, ettei sitä osaa kotitallitouhuaja erottaa kauhean hyvin sitä kovemmista materiaaleista tälläin näppituntumalla. veikkaisin, että kampiakseli on jotain luokkaa 50 pinnastaan ja keskeltä sitten pehmeempää. tai jos läpeensä samankovuista, niin jossain tuolla 45-50 kovuuksissa mennään. esimerkkinä oikea kunnon puukko on tyypillisesti jotain jonkinverran alle 60 kovuuksista, jotta se on tarpeeksi kovaa, ettei heti tylsty. mutta kuitenkin sen verran pehmeetä, että kestää ihan jonkin verran vääntöä ennenkun napsahtaa poikki. yksi tyypillinen esimerkki pikateräksen käytöstä on kierretapit, poranterät ja sorvin terät. kyllähän niillä porailee ja työstää aika pitkälti kaiken mitä tarttee. aika harvoin tulee vastaan niin kovia materiaaleja, että tarttetaan vielä kovempia työkaluja homman hoitamiseen. mutta vieläkin kovempia on olemassa ja ihan kuluttajahintaluokassakin. pikateräs on melko paljon seostettua ja sitäkautta suunniteltua niin, että se kestää ja pitää ominaisuutensa aika pitkään samoina, vaikka lämpötila nousisikin korkeelle. jonnekkin 600 asteen nurkille asti ja vieläkin toimii ja leikkaa hyvin. noita kaikkia on, tai on ollut olemassa myös hiiliteräksisinä, mutta ne tunnistaa siitä, että lakkaa toimimasta, kun lämpötila nousee yli 200 asteen.

tossa nyt tuli aika paljon muutakin ylimäärästä, kun vain noi kampiakselit ja kiilat. mutta ehkä tossa tuli tiivistettynä raudan ja teräksen erot, sekä vähän muutakin tietoa teräksistä, jos joku jaksoi lukea loppuun saakka. en väitä, että joku olisi väärässä, tai joku toinen oikeassa. kerroin vain oman näkemykseni materiaaleista koneenosiin ja teräksiin yleisesti ja vain omasta kokemuspohjasta. jos kauheesti asiavirheitä, niin oikaskaa ihmeessä.

[pera8x]

Se on varmaa ettei pehmeä kiila tee koloa akseliin. Edes saman kovuinen.

kyllä mää sanoisin tässä kohtaa, että puhtaasti paskapuhetta. kyllä on varma, että samankovunen, tai jopa pehmeämpi voi tehdä kolon akseliin. kyse on siitä, että sillä kiilalla ei ole mitään tietä poistua sieltä, kun kiinnitys pettää ja voimia alkaa syntyä. jonnekkin se pyrkii pakenemaan ja sinne se menee, minne se helpoiten pääsee. akselin läpi se ei pääse kovin helposti. ei pääse vaihtipyöränkään läpitte kovin helposti, joten helpoin tie on tehdä tilaa sinne, minne eniten pyrkii menemään. eli vauhtipyörän pyörimissuunnan mukaseen suuntaan. näin tilaa tulee joko vauhtipyörään, tai kampiakseliin niin kauan, kunnes kiila katkeaa, tai akseli pettää, tai molempia.

jos nyt mietit vaikka "hydroforming" menetelmää. mikä lie suomeksi. pelkkä vesi, tai öljy, mikä on aikas pehmeetä verrattuna teräkseen tekee tilaa ittelleen sinne minne se parhaiten sitä tilaa saa tehtyä, kun on riittävästäi voimaa takana puskemassa. kyllähän se nyt muokkaa sitä terästä ja lopulta puhkasee vaikka reijän, jos voimaa vaan on tarpeeksi takana.

nyt valoja päälle coastside!! ei se nyt ole mikään ihme, että kiila voi olla pehmeempää ainetta, kun kampiakseli ja silti kampiakseli on mennyt rikki. oon yhden munauksen tehnyt ittekkin, missä jätin vauhtipyörän löysälle, tai se löystyi ittekseen ja sen seurauksena kiila leikkaantui lähes katki, sekä kampiakseli sai ihan tuntuvia vaurioita.